Näin alkuvirittäytymiseksi eräs mielipidekirjoitukseni muutaman kuukauden takaa.. Kommentoikaa vapaasti.
Suomen kouluissa on jo 80-luvulta asti vallinut hyvin epäpoliittinen ilmapiiri, minkä vuoksi suomalaisia nykynuoria ei enää kiinnosta yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Koulujen poliittinen vaikeneminen on seurausta 80-luvulla aikaansaadusta kouluneuvostojen alasajosta. Kouluneuvostot olivat koulujen virallisia hallintoelimiä, joissa oppilaat saivat vapaasti osallistua koulun kehittämishankkeisiin. Ne elivät kultakautensa 60- ja 70-luvuilla, jolloin meilkeinpä koko yhteiskuntamme oli poliittisesti aktiivisimmillaan.
80-luvulla kuitenkin huolestuttiin koulujen liiallisesta politisoitumisesta ja niinpä kouluneuvostot lakkautettiin. Yhteiskuntaopissa ja historiassa päädyttiin painottamaan lähinnä muodollista päätöksentekojärjestelmää sekä yhteisiksi ja isänmaalllisiksi koettuja kansakunnan vaiheita. Oman mielipiteen ilmaisu ja aktiivisen kansalaisen roolin markkinoiminen jäivät taka-alalle. Mielestäni nykyinen nuorison laimea kiinnostus politiikasta on perustellusti seurasta tästä. Opettajat ikäänkuin vaiennettiin ja pakotettiin opettajatehtaan tuotteiksi, jotka ajattelevat pelottavalla neuvostoliittolaisella tavalla kaikki yhdenmukaisesti.
Kansankynttilöiden hiljentäminen on minusta ollut yksi suurimpia virheitä, joita tässä maassa on tehty. Opettaja on usein oppilailleen merkittävä roolimalli, mutta mikä roolimalli se on, joka ajattelee “mistään en mitään” –tyyliin. Tällaisen välinpitämättömän ajattelutavan juurruttaminen nuorisoon on yhteiskunnalle hyvin kohtalokasta, enkä nyt puhu pelkästään äänestysprosenttien laskusta. En uskalla edes kuvitella, mitä maallemme tapahtuisi, jos koko kansan kiinnostus oman maan asioista valuisi pois heidän omista käsistään.
Minusta opettajan yksi tärkeimpiä tehtäviä onkin kasvattaa oppilaistaan aktiivisia kansalaisia, jotka ovat kiinnostuneita yhteisönsä asioita niin paikallisella kuin koko valtakunnallisella tasolla. Aiheita, joihin opettaja voi puuttua omasta kannastaan huolimatta on lukuisia: kierrätys, ilmastonmuutos, yksityisautoilu tai vaikkapa koulukiusaaminen. Luonnollisesti pienten oppilaiden kanssa yhteiskunnallisen keskustelun luominen on haasteellista, mutta jos aiheet keskusteluun otetaan tarpeeksi läheltä lasten omaa elämää, voi yhteiskunnallista keskustelua syntyä vaikkapa peruskoulun neljäsluokkalaisten kesken.
Lapset ja nuoret on saatava uudelleen innostumaan ja aidosti välittäämään maamme tulevaisuudesta. Lyhin tie tähän on kouluttaa opettajia, jotka ovat valmiita itse ilmaisemaan vapaasti oman mielipiteensä. Yksinkertaisin keino kasvattaa lapset tähän on oma esimerkki. Opettajien tulisi esiintyä luokassa yksilöinä omine mielipiteineen ja polittisine kantoineen siinä missä muidenkin ammattiryhmien. Minusta tämä on tärkeä kriteeri, joka opettajankoulutuslaitosten tulisi ottaa huomioon valitetessaan ensi kesänä uusia opiskelijoita.
Tervetuloa blogiini!
Kiitos kaikille lukijoilleni ja VAKAVA-hanketta ja Samalta viivalta 2 -teosta koskevaan keskuteluun osallistuneille. Keskustelu jatkuu täällä ja olette tervetulleita jakamaan kokemuksianne. Kommentoida saa edelleen vapaasti. Paljon onnea alkukesän ja loppukevään koitoksiin kaikille tasapuolisesti!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hei!
Julkisessa keskustelussa päivitellään tämän tuosta nuorten yhteiskunnallista passiivisuutta. Samaan hengenvetoon vastuu tietenkin kaadetaan koulun ja opettajien niskaan.
Tästä on kaksi reaktiota: toinen on inhokkireaktio, että opettajilla muutenkin jo tarpeeksi töitä, ja toinen on hyväksyvä ja jopa jotain tekevä.
Tosi on, että opettaja voi halutessaan paljon vaikuttaa.
Kuitenkaan tällainen nykyisen kaltainen VAKAVA-koe, jossa pitää omaksua paljon tietoa sellaisenaan, ei parhaiten mielestäni valikoi niitä aktiivisimpia kansalaisia opettajiksi...
Olisi mielenkiintoista saada tietää, miten viime vuonna kävi tälle "ällien tyttöjen" epäsuosiolle. Tuottiko se mitään tulosta? Muuttuiko valikoituneiden porukka mitenkään olennaisesti?
En itse epäile hyvin koulussa menestyneiden oppialiden mahdollisuuksia olla aktiivisia kansalisia. Minusta kuka tahansa voi olla aktiivinen kansalainen huolimatta koulumenestyksestä.
Kyllä huvitti se viimevuotinen uho, mitä noilla keskustelupalstoillakin näkyi. Muka käytännön mestarit.. pah. (Toivottavasti sellaset uhoojat eivät yliopistoon valikotuneet... muutenkin aika huono lähtöohta hakea YLIOPISTOON, jos ei usko teorian voimaan..) :D
Hmm.. taisin taas vähän eksyä aiheesta..
Hei, olen samaa mieltä kanssasi noin ylimalkaan nykytilanteesta. en kuitenkaan usko, että opettajan tulisi tuputtaa omia mielipiteitään oppilaille, se olisi mielestäni täysin mielivaltaista. Tärkeämpää olisi, että opettaja kannustaisi oppilaita ajattelemaan omilla aivoillaan, yhdistäen valistusta ja valintamyymäläperiaatetta. Näin oppilaista kasvaisi itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, jotka ymmärtäisivät, että asioilla on aina monta puolta.
En tuota tarkoittanutkaan, että omia mielipiteitä tarvitsisi TUPUTTAA. Sehän olisi oman ammattiaseman väärinkäyttämistä ja lasten manipulointia!
On kuitenkin muistettava, että opettaja opettaa paljon asiaa (osin tiedostamattaankin) omalla esimerkillään. Siispä jos opettaja jatkuvasti vain panttaa omia mielipiteitään, eivät hänen sanansa ja tekonsa kohtaa. Tällaisessahan toistuu tämä ikuinen kasvatusvirhe: "Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niinkuin minä sanon!" Ja kaikkihan me tiedämme ettei tällainen tuota haluttua tulosta..
Opettajan on osattava hienovaraisesti ilmaista omia mielipiteitään ja korostettava jokaisen sellaisen jälkeen, että "tämä on vain minun mielipiteeni, ja nyt haluankin kuulla, mitä sinä ajattelet tästä".
Tottakai, kyseessä oli siis netissä käytäville keskusteluilla tyypillinen väärinkäsitys. Täysin neutraalia kasvatustahan ei tietenkään voi ollakaan.
Vaikutat niin pätevältä ammattiin, että saako kysyä, miksi soveltuvuuskokeesi kaatui viime vuonna? Ja annetaanko siellä ylipäätään rakentavaa kritiikkiä tai selityksiä?
No voi hyvä ihme.. Kiitos paljon kannustuksesta! Johan tässä ihan punastuu.. :)
Mä hämmennyin siihen, että haastattelija eivät kysynet multa YHTÄÄN MITÄÄN. Oletin meneväni haastatteluun, muuta pidinkin 25 minuutin monologin. :D He sanoivat vain aluksi, että miksi sinut pitäis valita ja sen jälkeen he eivät enää puhua pukahtaneetkaan. :D
Siinä sitten hämmenyksissäni ja ensikertalaisena puhuin itteni niin pussiin, että ihan nyt naurattaa. Tuli kyllä sellaisia sammakoita päästetyyä suusta, että.. Sen voin siis sanoa, ettei kannata antaa keskenään ristiriitaisia analyysejä itestään..
Anteeksi, huomasin vasta nyt, etten ollut vastnnut tuohon viimeiseen kysymkseesi. Eli eivät he siellä ainakaan minulle mitään suoraa palautetta, rakentavaa kritiikkiä yms. antaneet. Eli itse olen tätä saanut märehtiä.. :D Tosin tämähän voi olla yliopistokohtaista. Ehkä jossain annetaankin. Mene ja tiedä.
Lähetä kommentti