Arvojen vaikutus ihmisen toimintaan

Arvot ohjaavat meidän käyttäytymistämme. Se on niiden tehtävä. Mutta miten arvot vaikutttavat toimintaamme? Tähän kysymykseen Niiniluoto esittelee neljä erilaista arvojen ja toiminnan mallia.

Behavioristinen malli pitää ihmistä konemaisena olentoja, joka reagoi erilaisiin ärkeykkeisiin. Kun toivottua reaktiota tapahtuu, sitä vahvistetaan erilaisin palkkioin. Vastaavasti, kun ihminen reagoi ei-toivotusti, tätä rangaistaan. Ärsykkeenä toimivat siis arvot, joita behavioristit pitivät pikemminkin tarpeina. Näihin tarpeisiin ihminen sitten reagoi toiminnallaan. Ihmisen toiminta on siis tarpeen tyydytystä.

Intellektualistinen malli korostaa älyä tiedon ainoana ja tärkeimpänä lähteenä. Tätä mallia kehittelivät mm. Platon, Sokrates ja Aristoteles. Mallin mukaan ihmisellä on ajattelevana olentona hallussaan tieto siitä, mikä on oikein ja väärin (eli toisin sanoen hänellä on ne ‘oikeat’ arvot). Niin tämä tieto hyvästä ohjaa ihmistä toimimaan oikein. Platon ja Aristoteles kuitenkin selvensivät, että heikkoluontoinen ei aina toimi oikein, vaikka erottaisikin oikean väärästä. Tällä he selittivät sen, miksi maailmassa tästä teoriasta huolimatta tapahtuu niin paljon pahaa. He kuitenkin uskoivat, että heikkoluontoisuudesta on mahdollista päästä eroon kasvatuksen avulla.

Harkintaan perustuvan toiminnan mallin mukaan ihmisen tavoitteet, uskomukset ja toiminta muodostavat eräänaisen kehän. Ihminen asettaa itselleen tavoitteita ja samalla hänellä on kuitenkin hallussaaan uskomuksia maailman asiaintiloista; siitä millä keinoilla ihminen pystyy saavuttamaan tavoitteensa. Nämä uskomukset ohjaavat tavoitteita eteenpäin siten, että ihminen harkinnallaan valitsee niistä keinoista sen, jolla pääsee helpoiten haluamaansa tavoitteeseen. Näin syntyy toiminta, joka on tavoitteiden ja uskomusten tulos. Uuden syntyneen tuloksen perusteella ihminen korjaa vanhoja uskomuksiaan ja tavoitteitaan ja näin kehä alkaa uudelleen. Tavoitteita ja uskomuksia voisi mielestäni myös ajatella arvoina.

Erik Allardtin mallin mukaan ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat kolme tekijää: muoti, elämäntapa ja harkinta. Ihminen pyrkii päämääräänsä harkinnan avulla, kuten edellisessä mallissa kuvattiin. Hän etsii ne keinot, jolla helpoiten pääsee haluamaansa päämäärään. Muoti taasen on ihmiselle se ailahteleva ja irrationaalinen uutuudenviehätyksiä tuova elementti, joka tyydyttää ihmisen tarvetta kokea jotain uutta. Elämäntapa vastaavasti pysyvänä elementtinä pitää huolen ihmisen turvallisuudentunteesta. Lopulta ihmisen toiminta on näiden kolmen elementin (jotka edustavat tässä samalla niitä arvoja) yhteisvaikutuksesta syntynyttä tulosta.