Oppilaat ovat erilaisia, niinpä oppilaat ovat erilaisa oppijoitakin. He siis oppivat eri tavoin. Oppimiseen vaikuttavat Lehdon artikelin mukaan yksilölliset kognitiivset kyvyt, kodin sosio-ekonomiset taustat, oppilaan persoonallisuuspiirteet, motivaatio ja oppimistilanne.
Yksilöllisillä kognitiivisilla kyvyillä tarkoitetaan oppilaan kykyä käsitellä tietoa; ajatella, havaita, yhdistellä tietoa jne. Kansanomaisemmin ilmaistuna on siis kyse oppilaan älystä. Joka tapauksessa on kiistatonta, että kognitiiviset ominaisuudet vaikuttavat oppilaan kykyyn oppia. En lähde tätä sen enempää perustelemaan.
Kodin sosio-ekonomisilla taustoilla on myös vaikutusta oppimistuloksiin. Konstruktivistiset opetusjärjestelyt sopivat Medleyn mukaan keskiluokkaisesta perheestä tuleville oppilaille. Heille sopii pienryhmä- ja itsenäinen opiskelu ja heillä on ilmeisesti kotoa saadut paremmat opiskeluvalmiudet, esim. opiskeluun ja koulutukseen kannustava koti-ilmapiiri. Vastaavasti alempien sosiaaliluokkien lapset eivät Medleyn mukaan menesty niin hyvin konstruktivistisesti järjetetyssä opiskeluilmapiirissä. Heille sopii paremmin kannustava ja emotionaalisesti lämmin luokkailmapiiri, jossa opetus on pääasiallisesti opettajajohtoista, ja jossa opettaja myös ohjaa oppilaita yksilöllisestikin.
Persoonallisuuden vaikutuksesta oppimiseen on olemassa ns. Big Five-teoria eli viiden suuren persoonallisuuspiirteen teoria. Big Five teorian viisi erilaista faktoria eli vaikuttajaa kertovat oppilaan kyvystä oppia. Näitä faktoreita ovat ekstroverttius vs. introverttius, ystävällisyys vs. vihamielisyys, tunnollisuus ja neuroottisuus vs. tunne-elämän tasapaino ja älyllinen avoimuus. Oppilaiden persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä oppimiseen, mutta Lehdon mukaan on didaktiikan näkökulmasta mielenkiintoisempaa, minkälainen opetusmenetelmä sopii kullekin erilaiselle persoonalle. Konstruktivistisesti järjetetty opetus näyttää suosivan ekstroverttejä ja ei-ahdistuneita oppilaita. Sen sijaan konstruktivismi ei näytä sopivan introverteille ja ahdistuneille oppilaille.
Motivaation vaikutuksesta oppilaan oppimiseen on Lehto esittänyt kolme motivaatio-orientaatiota, jotka selittävät sekä sitä, miten oppilaan saisi motivoitumaan, että miten opetus kannattaa järjestää eri tavoin motivoituville oppilaille. Orientaatiosta lisää blogitekstissä: “Oppilaan aktiivisuus = oppimisaktiivisuus”.
Lehto toteaa oppimisen olevan myös tilannesidonnaista, sillä “eri oppilaat oppivat ... erilaisin opetusjärjestelyin ja eri tilanteissa.” Toisaalta tässä Lehto sortuu toistamaan itseään, sillä juurihan hän totesi persoonallisuuspiirteiden vaikuttavan siihen, miten opetus tulisi järjestää.
Yksilöllisillä kognitiivisilla kyvyillä tarkoitetaan oppilaan kykyä käsitellä tietoa; ajatella, havaita, yhdistellä tietoa jne. Kansanomaisemmin ilmaistuna on siis kyse oppilaan älystä. Joka tapauksessa on kiistatonta, että kognitiiviset ominaisuudet vaikuttavat oppilaan kykyyn oppia. En lähde tätä sen enempää perustelemaan.
Kodin sosio-ekonomisilla taustoilla on myös vaikutusta oppimistuloksiin. Konstruktivistiset opetusjärjestelyt sopivat Medleyn mukaan keskiluokkaisesta perheestä tuleville oppilaille. Heille sopii pienryhmä- ja itsenäinen opiskelu ja heillä on ilmeisesti kotoa saadut paremmat opiskeluvalmiudet, esim. opiskeluun ja koulutukseen kannustava koti-ilmapiiri. Vastaavasti alempien sosiaaliluokkien lapset eivät Medleyn mukaan menesty niin hyvin konstruktivistisesti järjetetyssä opiskeluilmapiirissä. Heille sopii paremmin kannustava ja emotionaalisesti lämmin luokkailmapiiri, jossa opetus on pääasiallisesti opettajajohtoista, ja jossa opettaja myös ohjaa oppilaita yksilöllisestikin.
Persoonallisuuden vaikutuksesta oppimiseen on olemassa ns. Big Five-teoria eli viiden suuren persoonallisuuspiirteen teoria. Big Five teorian viisi erilaista faktoria eli vaikuttajaa kertovat oppilaan kyvystä oppia. Näitä faktoreita ovat ekstroverttius vs. introverttius, ystävällisyys vs. vihamielisyys, tunnollisuus ja neuroottisuus vs. tunne-elämän tasapaino ja älyllinen avoimuus. Oppilaiden persoonallisuuden piirteet ovat yhteydessä oppimiseen, mutta Lehdon mukaan on didaktiikan näkökulmasta mielenkiintoisempaa, minkälainen opetusmenetelmä sopii kullekin erilaiselle persoonalle. Konstruktivistisesti järjetetty opetus näyttää suosivan ekstroverttejä ja ei-ahdistuneita oppilaita. Sen sijaan konstruktivismi ei näytä sopivan introverteille ja ahdistuneille oppilaille.
Motivaation vaikutuksesta oppilaan oppimiseen on Lehto esittänyt kolme motivaatio-orientaatiota, jotka selittävät sekä sitä, miten oppilaan saisi motivoitumaan, että miten opetus kannattaa järjestää eri tavoin motivoituville oppilaille. Orientaatiosta lisää blogitekstissä: “Oppilaan aktiivisuus = oppimisaktiivisuus”.
Lehto toteaa oppimisen olevan myös tilannesidonnaista, sillä “eri oppilaat oppivat ... erilaisin opetusjärjestelyin ja eri tilanteissa.” Toisaalta tässä Lehto sortuu toistamaan itseään, sillä juurihan hän totesi persoonallisuuspiirteiden vaikuttavan siihen, miten opetus tulisi järjestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti