Guilen ja Griffithsin mallit

Guile ja Griffiths ovat luokitelleet erilaisia käytäntöjä hyödyntää työkokemusta koulutuksessa.

1. Perinteisessä mallissa oletetaan että oppilaat oppivat automaattisesti, kun heidät lähetetään työelämään. Tämä on kuitenkin hieman puutteellinen lähtökohta, sillä vaikka tietysti oppimista tapahtuu, kukaan ei arvioi oppimisen laatua ja opittavan aineksen laatua. Esim. opettajatkaan eivät aina käytännön työelämässä toimi kaikkien kasvatusoppien muakisesti, vaan tekevät inhimillisiä virheitä. Näin opiskelija saattaa oppia huonoiksi toimintavoiksi katsottuja tapoja, jos kukaan ei arvioi niitä.

2. Kokemuksellisessa mallissa työpaikat ja koulutuslaitokset tekevät yhteistyötä. Kokemuksellinen malli kuuluu kokemukselliseen tai kokemusperäiseen oppimiskäsitykseen. Kokemuksellisessa oppimisessa oppiminen nähdään jatkuvana prosessina, joka perustuu kokemuksiin ja niiden analyysiin. Prosessi etenee syklisesti, jossa onnistunut oppimisprosessi (esim. työpaikalla) tuottaa uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, joita taas reflektoidaan (esim. koulussa yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa). Esim. Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallissa kokemus, reflektiivinen havainnointi, abstrakti käsitteellistäminen ja aktiivinen kokeilu vuorottelevat. Ensin esim. työkokemuksesta tehdään havaintoja, joita arvioidaa. Sitten nämä arvioidut havainnot käsitteellistetään ja näin luodaan uutta tietoa. Tämän jälkeen uutta luotua tietoa kokeillaan aktiivisesti uudessa kokemuksessa ja sama kehä alkaa uudelleen. Opiskelijoiden yhteinen reflektointi edesauttaa myös oppilaan sosiaalisten taitojen kehittymistä.

3. Avaintaitomallissa lähtökohta ja painotus on oppimistuloksissa eli opittavan ammatin kannalta tärkeiden taitojen oppimisessa. Opiskelija toimii itsenäisesti: hän esim. suunnittelee työnsä itse. Kouluttaja osallistuu vasta arviointiin, jossa opiseklija on itsekin muakana.

4. Työprosessimallissa on tarkoituksena oppia toimimaan alati muuttuvissa tilanteissa eli erilaisiin konteksteihin liittyvä oppiminen on tärkeää. Tähän pääsemiseksi on osattava yhditää teroiaa ja käytäntöä, jotta työtehtävät (työprosessi) ymmärretään kokonaisvaltaisesti. Kouöluittaja reflektoi oppimista.

5. Konnektiivinen malli on yhdistelmä sekä työprosessimallista että kokemuksellisesta mallista. Tämä malli korostaa informaalin ja formaalin sekä horisontaalisen ja vertikaalisen oppimisen yhdistymistä. Informaali oppiminen on epämuodollista ja tahatonta oppimista, jota saa esim. työelämässä, seuraamalla muiden opettajien toimintaa. Formaali oppiminen on organisoitua ja muodollista, esim. luennoilla opittu aines on tällaista oppimista. Toisin sanoen informaalin ja formaalin oppimisen yhdistämisessä on siis kyse teorian ja käytännön yhdistämisestä (vrt. työprosessimalli). Horisontaalisella oppimisella taasen tarkoitetaan opiskelijan kykyä toimia erilaisissa tilanteissa. Tässä taas korostuvat opiskelijan persoonalliset ja sosiaaliset taidot. Vertikaalisella oppimisella tarkoitetaan käsitteellistä oppimista, jossa oppilaan taidot yhdistyvät tietoihin ja käsitteet konkretisoituvat. Tavoitteena on monikontekstuaalinen ammattitaito, joka kykenee kriitisesti arvioimaan omaa toimintaansa (vrt. kokemuksellinen malli).