Metakognitio yleisesti

Metakognitiolla tarkoitetaan yleisesti ihmisen kykyä ajatella ajatteluaan. Iskala ja Hurme havainnollistavat tätä kognition kahdella eri tasolla, objekti- ja metatasolla. Objektitasolla ihminen ajattelee jotain ulkoista kohdetta. Esim. opettaja ajattelee opetettavaa ainetta ja opettaa. Metatasolla ihminen ajatteleekin omaa ajatteluaan ja säätelee toimintaansa. Metatasolla opettaja ajattelee oman opettamistaan ja säätelee opetustaan (toimintaansa) omalla ajattelullaan. Metakognitio on siis korkeatasoista ajattelua, kuin katselisi itseään ulkopuolisen silmin.

Metakognitio on yleensä Flaveliin tukeutuen jaettu kolmeen osaan, metakognitiiviseen tietoon, metakognitiiviseen toimintaan (eli taitoon) ja metakognitiiviseen kokemukseen. Iskala ja Hurme ottavat artikkelissaan käsittelyyn vain metakognitiivisen tiedon ja taidon.
Metakognitiivinen tieto tarkoittaa ajattelun tiedostamista. Ihminen on tietoinen erilaisista kognitiivisista prosesseistaan. Tässä korostuu siis metakognition tiedollinen näkökulma. Metakognitiivinen taito / toiminta on oman ajattelun valvontaa ja säätelyä. Tässä korostuu metakognition toiminnallinen näkökulma. Metakognitiivinen kokemus taas tarkoittaa yksilön kykyä havaita ongelmia ympäristössään ja ymmärtää omien kognitiivisten tietojen riittämättömyyden. Tässä korostuu siis metakognition kokemuksellinen näkökulma. Tiivistetysti voidaankin sanoa metakogniton oleva ihmisen kykyä tiedostaa ja ohjata oman ajattelun toimintoja sekä kokea omat tiedonrajoituksensa ja havaita vallalla olevia ongelmia.

Iskala ja Hurme korostavat metakognition merkitystä nyky-yhteiskunnassa, jossa pelkät kognitiiviset perustaidot (kuten lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen) eivät riitä. Ihmisen on osattava ajatella ja oppia itsenäisesti. Oppimisessa menestyminen edellyttää metakognition hyödyntämistä. On osattava tiedostaa, säädellä ja ohjata omaa toimintaansa, jotta menestyisi tässä yhteiskunnassa.