Tervetuloa blogiini!

Kiitos kaikille lukijoilleni ja VAKAVA-hanketta ja Samalta viivalta 2 -teosta koskevaan keskuteluun osallistuneille. Keskustelu jatkuu täällä ja olette tervetulleita jakamaan kokemuksianne. Kommentoida saa edelleen vapaasti. Paljon onnea alkukesän ja loppukevään koitoksiin kaikille tasapuolisesti!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Uskonnollinen palkkio, rangaistus ja toiminta

Pihlström ottaa moraalisen palkkion ja rangaistuksen sekä moraalisen toiminnan pohdintaansa mukaan vielä teologisen näkökulman.

Kristinuskon – niin kuin monen muunkin uskonnon – perusajatuksena on, että hyvin eletyn elämän päätteeksi saa ikuisen sielunrauhan ja pääsee taivaaseen (tai johonkin muuhun vastaavaan tilaan). Tässä on taas kyse siis palkkioista ja toiminnasta. Taivas on palkkio, helvetti rangaistus ja moraalista toimintaa on oikein – siis Raamatun oppien mukaan – eletty elämä. Tällainen asenne tekee jopa laupiaasta samarialaisesta egoistin, joka toimikin itsekkäistä syistä auttaessaan haavoittunutta miestä tienvarressa.

Toisaalta on tämä armo. Kristinsuko kuitenkin opettaa, että Jumalan on niin hyvä, että hän armahtaa kaikista pahimmankin pahantekijän. Pihlström lainaa Kylliäisen tulkintoja, jonka mukaan tämän palkkion saamiseksi – taivaaseen pääsemiseksi – ei tarvita edes uskoa. Uskon Kylliäinen näkee tekona, mutta koska Jumala armahtaa lopulta kaikki synnit, olisi ei-uskovaisuus anteeksi annettava synti. Mikä järki tässä nyt sitten olisi? Miten uskonnon harjoittaminen voi olla edes mielekästä, jos pelkkä uskominenkaan ei ole relevanttia lopputuloksen kannalta? Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen Kylliäisenkään mielestä. Hänen mukaansa Jumala on esimerkki ihmisille, jota meidän tulisi seurata. Jumala loi ihmisen itsensä kuvaksi. Siksi meidän tulisi toimia niin kuin Hän, ja näin Jumalan armo kannustaa meitä hyveelliseen elämään.

Teodikea-ongelmaa eli pahan ongelmaakin Pihlström päätyy pohtimaan löytämättä siihen ratkaisua. Miten kaikkivaltias, joka on hyvä, itse rakkaus, voi antaa pahan tapahtua? Miten Jumala voi sallia raiskaukset, murhat tai lasten hyväksikäytön? Mitä suurta ja mahtavaa suunitelmaa se on? Sehän olisi ihmisen kärrsimyksellä leikkimistä. Mitä siitä kukaan voisi voittaa tai hyötyä?

Pihlström ajautuu kritsoimaan Kylliäistä siitä, ettei tämä ole vienyt tulkintojaan vielä pidemmälle (ja samalla perustanut kokonaan uutta uskontokäsitystä). Niinpä hän tekee tämän Kylliäisen puolesta. Pihlströmin postmetafyysinen uskontokäsitys menee seuraavasti. Opit maailmaa ylläpitävästä Jumalasta tulee hylätä. Taivas ja helvetti ovat vertauskuvallisia sieluntiloja ihmisen maanpäällisestä elämästä, jotka opastavat meitä siinä, mikä on oikeaa ja väärää. Uudet tulkinnat uskosta ja armosta edesauttavat uskonnon maallistumista ja niin liioitellut kaikki pääsevät taivaaseen -spekulaatiot väistyvät ja antavat uutta pontta nykyihmisen kasvatustyöhön ja moraaliin.

Pihlström päätyy pohdiskelemaan myös sekulaaria etiikkaa, jonka mukaan uskonnollisilla käsityksillä ei voi perustella eeettisiä käsityksiä. Mutta kaikkea inhimillistä toimintaa – ja myös uskonnollisia käsityksiä – voidaan arvioida moraalin näkökulmasta. Näin ollen kaikkea, mitä teemme, voidaan moraalisesti kritisoida, sillä jokaisella teolla on kaksi puolta. Tästä seuraa se, että kristinuskon yliarmeliaisuus on myös välttämätöntä. Vaikka olisimmekin toimineet hyvät mielessä, aiheutamme silti jollekin aina jotain negatiivista. Näin ollen ihminen on syntinen, eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin Jumalan armo ja se ulottukoon kaikkiin.

Lopuksi Pihlström kritisoi Kirjavaisen ajatusta vilpittömästä uskosta ja siitä saatavasta palkkiosta – toimivasta uskonto-instituutista. Kritiikki on mielestäni varsin aiheellista, sillä Kirjavaisen mukaan moraali on olemassa, vain jos uskomme siihen. Mutta miten voimme aloittaa uskomaan johonkin, jos sitä ei ole vielä edes olemassa? Tämähän on kehäpäätelmää. Loppujen lopuksi Pihlström – ehkäpä huomaamattaan – jopa määrittelee moraalin: moraali on velvoite, johon meidän on vilpittömästi sitouduttava.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kivalta vaikuttaa blogisi vaikka en vielä ehtinyt lukea kaikkia postauksiasi. Mutta samassa VAKAVA-veneessä ollaan! Lisäsin blogisi blogilistalleni :)

Johanna Koskimies kirjoitti...

Kiitos, ensimmäinen kommentoija! Laitoin vastalahjaksi oman blogisi myös tuonne linkkilistaani. ;) Paljon onnea luku-urakkaasi ja täältä voi sitten tulla hakemaan vähän apuja, jos jokin juttu ei aukea.

Anonyymi kirjoitti...

Olen nyt lukenut kirjan ohella ajatuksella blogitekstisi koskien kahta ensimmäistä artikkelia. Tosi hyviä pohdintoja sinulla ja kivasti olet täydentänyt juttuja muualta haetulla tiedolla. Tästä sun blogista on todella tukea omaan luku-urakkaan :) Kiitti!

Johanna Koskimies kirjoitti...

Olkaapa hyvät vain. ;)