Alijoen artikkelissa integraatiolla tarkotetaan normaalisti kehittyneiden ja erityistä tukea tarvitsevien lapsien yhdistettyä opetusta samassa luokassa erityisopetukseen pätevöityneen opettajan johdolla.
Integraation taustalla vaikuttaa mm. käsite inkluusio. Inklusiivisen käsityksen mukaan kaikki erilaiset oppilaat käyvät yhdessä samaa koulua ja opetus on muokattu vastaamaan juuri näiden yksilöiden tarpeisiin. Jokainen oppilas on yksilö ja jokaista on kohdetava tasa-vertaisesti. Tämän näkemyksen mukaan erilaisuudessa kasvaminen on hyödyllistä kasvatuksen näkökulmasta. Mitään erityisopetusta ei ole, sillä kaikki opetus on erityistä; yksilölle sopivaksi muokattua opetusta. Integraatiota voisikin luonnehtia inkluusion lievemmäksi muodoksi.
Suomessa on 70-luvulta asti suositeltu integroituja sijoitusratkaisuja, joiden taustalla on vaikuttanut mm. vähiten rajoittavan ympäristön periaate (LRE = Least Restrictive Environment) ja normalissatioperiaate. Näiden toisiinsa liittyvien periaatteden lähtökohta on lapsen sijoittaminen sellaiseen oppimisympäristöön, jossa lapsen osallistumista “normaaliin” koulunkäytniin ja elämään ei rajoiteta, vaan lapsen koulukokemusten ja ympäristön tulisi olla mahdollisismman tavanomaisia. Tällä pyritään mm. ehkäisemään näiden lasten syrjäytymistä ja toisaalta muokkaamaan valtaväestön suhtautumista vammaisuuteen. Tarkoituksena on, että lapset oppisivat jo pienenä näkemään erityistä tukea tarvitsevan luokkatoverin ennen kaikkea tavallisena luokkatoverina. Sairauden liikakorostamisesta pyritään siis tällä eroon.
Alijoki erottelee integraatiossa kaksi erilaista pääsuuntausta: desegregaatio ja nonsegregaatio. Desegregaatio voidaan nähdä pyrkimyksenä pois segregaatiosta, erillisjärjestelmästä ja lasten syrjinnästä ja luokittelusta. Non-segregaatio taasen on pyrkimystä yhteiseen elinympäristöön, jossa luonnollista on juuri ihmisten erilaisuus. Tällaisia luonnollisia erilaisuutta hyväksyviä ympäristöjä koulujen tulisi olla non-segregaation osoittamassa mielessä.
Moberg on jakanut integraatiot neljään osaan: fyysinen integraatio, toiminnallinen integraatio, sosiaalinen integraatio ja yhteiskunnallinen integraatio. Alijoen artikkelissa integraatio nähdään fyysisenä integraationa, jossa erityistä tukea tarvitsevat lapset sijoittuvat koulun yleisopetukseen ja esiopetuksen tavallisiin ryhmiin.
Integraation taustalla vaikuttaa mm. käsite inkluusio. Inklusiivisen käsityksen mukaan kaikki erilaiset oppilaat käyvät yhdessä samaa koulua ja opetus on muokattu vastaamaan juuri näiden yksilöiden tarpeisiin. Jokainen oppilas on yksilö ja jokaista on kohdetava tasa-vertaisesti. Tämän näkemyksen mukaan erilaisuudessa kasvaminen on hyödyllistä kasvatuksen näkökulmasta. Mitään erityisopetusta ei ole, sillä kaikki opetus on erityistä; yksilölle sopivaksi muokattua opetusta. Integraatiota voisikin luonnehtia inkluusion lievemmäksi muodoksi.
Suomessa on 70-luvulta asti suositeltu integroituja sijoitusratkaisuja, joiden taustalla on vaikuttanut mm. vähiten rajoittavan ympäristön periaate (LRE = Least Restrictive Environment) ja normalissatioperiaate. Näiden toisiinsa liittyvien periaatteden lähtökohta on lapsen sijoittaminen sellaiseen oppimisympäristöön, jossa lapsen osallistumista “normaaliin” koulunkäytniin ja elämään ei rajoiteta, vaan lapsen koulukokemusten ja ympäristön tulisi olla mahdollisismman tavanomaisia. Tällä pyritään mm. ehkäisemään näiden lasten syrjäytymistä ja toisaalta muokkaamaan valtaväestön suhtautumista vammaisuuteen. Tarkoituksena on, että lapset oppisivat jo pienenä näkemään erityistä tukea tarvitsevan luokkatoverin ennen kaikkea tavallisena luokkatoverina. Sairauden liikakorostamisesta pyritään siis tällä eroon.
Alijoki erottelee integraatiossa kaksi erilaista pääsuuntausta: desegregaatio ja nonsegregaatio. Desegregaatio voidaan nähdä pyrkimyksenä pois segregaatiosta, erillisjärjestelmästä ja lasten syrjinnästä ja luokittelusta. Non-segregaatio taasen on pyrkimystä yhteiseen elinympäristöön, jossa luonnollista on juuri ihmisten erilaisuus. Tällaisia luonnollisia erilaisuutta hyväksyviä ympäristöjä koulujen tulisi olla non-segregaation osoittamassa mielessä.
Moberg on jakanut integraatiot neljään osaan: fyysinen integraatio, toiminnallinen integraatio, sosiaalinen integraatio ja yhteiskunnallinen integraatio. Alijoen artikkelissa integraatio nähdään fyysisenä integraationa, jossa erityistä tukea tarvitsevat lapset sijoittuvat koulun yleisopetukseen ja esiopetuksen tavallisiin ryhmiin.
9 kommenttia:
Heissan! Kiitos älyttömästi blogistasi=) Suuri apu! Yks kysymys Alijoen artikkelista.. Miten toi LRE ja normalisaatioperiaate loppujen lopuks oikeen eroaa?
Olkaapa hyvät vain. :)
Vähiten rajoittavan ympäristön periaate eli LRE ja normalisaatioperiaate..
Aika minimaalinen ero minusta.. Minä käsitin sen niin, että ne on johdettu toisistaan.. Vain normaaliuden ja rajoittamisen ASTE on eri.
LRE:sää korostetaan sitä että ympäristö rajoittaa vain vähän, kun taas normalisaatioperiaatteessa ei ollenkaan.
Siis LRE:sää ympäristöksi valitaan sellainen, joka VÄHITEN rajoittaa lapsen normaalia koulunkäyntiä. Tämä ehkä näkee koulun resurssit realistisemmin, sillä tämä näkemys sallii pienen rajoituksen, kun taasen normalisaatiossa pyritään siihen, ettei kenenkään koulunkäyntiä rajoiteta lainkaan, vaan kaikki käyvät koulunsa samalla tavalla, "normaalisti".
Hmm.. olikohan tästä apua?
Hyvä määritelmä: "Käsite ”vähiten rajoittava ympäristö” (least restrictive environment, LRE)
on peräisin USA:n perustuslaista, jonka mukaan kaikille oppilaille, mukaan
lukien vammaiset tai muuten opetuksellisesti haasteelliset oppilaat, on tarjottava
vähiten yksilöä ja oppilaan oikeuksia rajoittava vaihtoehto suorittaa
ilmainen oppivelvollisuus ei-vammaisten ikätovereiden kanssa. Yleisopetuksesta
poikkeava vaihtoehto tulee kysymykseen ainoastaan siinä tapauksessa,
että tyydyttävää opetusta ei voida järjestää yleisopetuksen yhteydessä."
Eli siinä ei haeta vain "normaaliutta", vaikka se nojaakin vahvasti normalisaatioon.
Toisaalta: "Normalisaatioperiaate merkitsee pyrkimystä siihen, että vammaisten ihmisten
elämä olisi niin pitkälle normaalia kuin suinkin mahdollista."
http://dissertations.jyu.fi/studeduc/951391299X.pdf
Moikka!
Minä taas ymmärrän että LRE voi olla ääritapauksessa myös segregaatiota.( s145 Vähiten rajoittava ympäristö on kuitenkin hyvin suhteellinen käsite.)
Täytyy kommentoida muutamaa kohtaa blogitekstissä, kun pisti silmään.
Eli monesti tällä hetkellä on käytäntä, että erityistä tukea tarvitseva on integroituna tavalliseen opetusryhmään ja ryhmää ei aina opeta erityisope (pulaa varsinkin maaseudulla) vaan ihan tavallinen ope. (Tämä liittyen ekaan kappaleeseen ko. blogitekstissä)
Inkluusion idea on siis, että kaikki lapset kayvät alusta asti samaa koulua. Integroinnissahan piilee taustalla ajatus, että erilaisuus on joskus erotettu, jotta se voidaan taas palauttaa. (vrt. matematiikassa: täytyy ensin derivoida, jotta voi integroida). Integraatiosaa "erityinen yksilö" palautetaan massaan, inkluusio ajattelussa erilaisuutta ei siis ole koskaan erotettukaan. Eksluusio on ajatus, että erilaisuus on automaattisesti erillään normaaliudesta, mutta segregaatio on erilaisuuden erottamista massasta. Esim. lapsi on ollut osa muuta joukkoa, mutta erilaisuus huomataan ja siitä seuraa erotus massasta. Näin nämä käsitteet meille luennolla selvitti erkan proffa ja mulle silloin tuli ahaa-elämys. Se on sitten eri asia, kuin hyvin osasin selittää...
Kiitos kommentistasi. Jotenkin näin se olinkin ymmärtänyt, mutta sinä laitoit sen kyllä parempaan, selkeämpään sanamuotoon. Kiitos paljon!
Siitä on tosiaan aikaa, kun olen tuonkin kirjoittanut,että niissä itsekin nä'kee nyt virheitä, mutta kaikkea ei ehdi korjaamaan. Hyvä, että te muut tartutte virheisiini ja oikaisette niitä. Ei sitten jää niitä sinne sekoittamaan toisten ajatuksia.
Nyt puolestaan minun on tartuttava tähän sanmuotoon, että "erkan proffa" ja "luennolla". Onko siis niin, että blogillanion myös muitakin lukijoita kuin hakijoita?
Minä olin ymmärtänyt, että integraatiossa oppilas sijoitetaan tavalliseen luokkaan, jossa opettajana on aivan tavallinen luokanopettaja.
Ja segregaatiossa oppilas sijoitetaan "erityisluokkaan", jossa opettajana on erityisopettaja.
Olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Olennaista näiden erottelussa on koulu (erityis- vai 'normaalikoulu') ja luokkatoverit, ei niinkään opettaja.
Siis integraatiossa luokkatovereina (ainakin osa) on tavanomaisesti kehittyneitä lapsia ja luokka on sijoitettu 'normaaliin' kouluun.
Segregaatiossa ollaan erityisluokassa, jossa on luokkatovereina pelkästään erityistä tukea tarvitsevia oppialita. Luokka voi olla erityiskoulussa tai tavallisessa koulussa muiden luokkien yhteydessä.
HUOM!
Voihan luokanopettajallakin olla erityispedagogiikan opintoja (ja pitäisikin olla aina, kun opetetaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia!!!!)ja silti opettaa tavallista luokkaa. Segregaatiossa ollaan erityisluokassa, jossa on erityisopettaja, MUTTA: Suomessa on valtava erityisopettajavaje, mistä johtuen erityisopettajina toimii usein tavallinen luokanopettaja (tai vieläpä kammottavimmassa tapauksessa täysin työhön kouluttamaton, vastavalmistunut ylioppilas.. nim. kokemusta on.)
Eli minä kirjoittelin "luennolla" ja "erkan proffa". Siis historiani on, että olen jo opiskelijana Jyväskylän yliopistossa. Tosin pääaine on informaatioteknologian puolella, sillä miltei vahingossa pääsin sinne sisään, lähetin vain paperit. Jyväskylässä on ainakin kuitenkin se mainio tilanne, että erkan ja kasvatustieteen sivuaineopinnot ovat vapaita eli olen lukenut nyt IT: sivuaineena niitä (saattaa kuulostaa hassulta, mutta ilmaista opiskelua toisin kuin avoimessa ja opintotuet tulee:)) Nyt haen pääaineen vaihtoa ihan tämän tavallisen haun kautta, kun on sillai niin paljon vähemmän byrokratiaa ja paperisotaa. Eli vakavaan menossa ERITTÄIN jännittyneenä huomenna. Aito kiinnostus erityispedagogiikkaan on syntynyt... Eli muillekin tiedoksi, että ei silä ole niin väliä, millä aineella yliopistoon sisälle menee, opiskelumahdollisuudet on kuitenkin laajat ja sivuaineena voi lukee melkein mitä vain ja sitten on helpompi hakee sitä pääaineeksikin!
Lähetä kommentti