Tervetuloa blogiini!

Kiitos kaikille lukijoilleni ja VAKAVA-hanketta ja Samalta viivalta 2 -teosta koskevaan keskuteluun osallistuneille. Keskustelu jatkuu täällä ja olette tervetulleita jakamaan kokemuksianne. Kommentoida saa edelleen vapaasti. Paljon onnea alkukesän ja loppukevään koitoksiin kaikille tasapuolisesti!

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Onnistuneen integraation edellytykset

Luokanopettajalla tulisi olla erityispedagogiikan tuntemusta, mielellään erityisopettajan koulutus. Joka koulun tulisi vähintään saada kiinteää apua, neuvontaa ja tietoa erityistä tukea tarvitsevia lapsia koskevasta tutkimuksesta ja vammaisuuteen liittyvistä tekijöistä. Tämä tarkoittaisi vakituista erityiskasvatuksen asiantuntijaa koulurakennuksessa. Omasta mielestäni tällainenkin apu on aika vähäistä ja todella onnistunut integraatio tarvitsee paljon enemmän panostusta.

Onnistunut integraatio vaatii siis resursseja. Mikä tahansa erityisopetus on parempaa kuin sellainen, johon ei resursseja ja aikaa ole uhrattu. Näitä lisäresursseja voisivat olla esim. koulutetut avustajat ja tukipalvelujen lisääminen (koulukuraattorit, koulupsykologit, terapiapalvelut jne.)

Pääperiaatteena on, että tukipalvelut tuodaan oppilaan luo eikä oppilasta tukipalveluiden luo. Omia heikkouksia ei tarvitse salailla ja hävetä. Jokaisella meillä on omat vaikeutemme ja ne saa näyttää avoimesti. Tukipalvelut voidaan tuoda suoraan luokkaan tai sitten muualle koulurakennukseen. Esim. terapiapalvelut Alijoki mainitsee tällaisina tukipalveluina, joita ei tarvitse luokkaan tuoda, sillä eihän niitä siellä ole tarkoituksenmukaista järjestääkään.

Yhteistyön merkitystä ei varmaan voi koskaan korostaa liikaa. Keskusteleva, toimintaa kehittävä ilmapiiri ja vastuun jakaminen erityisopettajien, koulupsykologien, koulukuraattoreiden, koulunkäyntiavustajien, luokanopettajien ja rehtorin kesken auttaa integraation onnistumista. Koko koulun henkilökunnan tulee tukea toistensa työtä omalla asiantuntijuudellaan. Myös henkilökunnan antama tuki toisilleen työssä jaksamisessa on tärkeää, sillä erityisopetustyö on haastavaa ja ajoittain hyvinkin rankkaa.

Koulun asenneilmapiiri ratkaisee myös paljon. Se, missä valossa koulun henkilökunta näkee erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, heijastuu koko koulun tapaan suhtautua heihin. Ongelmallista onkin, miten saada koulun henkilökunnan suhtautuminen tarkoituksenmaukiseksi, jos he ovat itse käyneet koulunsa hyvin dogmaattisessa asenneilmapiirissä. Yleisten asenteiden ja mielipiteiden muuttaminen onkin vaikeaa ja vaati pitkäjänteisyyttä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnistuneen integraation edellytyksenä on varhain tunnistettu ja tunnustettu oppilaan tarve saada erityisopetusta. Yleensä jo esiopetuksessa annettu lausunto antaa pohjan tuleville sijoituksille. On siis syytä harkita tarkkaan lapsen sijoittamista erityisryhmään. Hänellä voi olla mahdollisuus kehittyä tasavertaiseksi oppijaksi kouluikään mennessä.

Johanna Koskimies kirjoitti...

Totta, erityisopetuksenhan tarkoitus on olla kuntouttavaa..

Anonyymi kirjoitti...

kysyisin vielä tuosta samasta: eli siis tarkoittako se sitä, että oppilas saa jo esiopetuksessa erityisopetusta muun integroidusti ja sen jälkeen sitä ei enää koulussa jatketa? vai jatkuuko se vielä koulussakin...

Johanna Koskimies kirjoitti...

Kuten Alijokikin korostaa, (kertaa s. 158) usein lapsen erityisen tuen tarpeen toteaminen tehdään harkiten ja perustellusti, mistä johtuen ne ovat varsin pysyväisluontoisia. Usein siis lapsi jatkaa koulutietään samalaisessa sijoituksessa kuin esiopetuksessakin. Tämä ei kuitenkaan ole mikään sääntö (huom, voin olla väärässäkin), vaan erityisen tuen tarvetta 'päivitetään' koko ajan. Jos näyttää, että lapsi voisi pärjätä integroidustikin tai erityisryhmäopetus ei muuten enää ole tarkoituksenmaukaista, voidaan hänet siirtää yleisopetusluokkaan saamaan erityisopetusta.