1. Arvojen muutuminen
Monesti arvot nähdään hyvin positiivisessa valossa. Arvot ovat hyviä ja näin ollen kaikki hyvän ulkopuolelle jäävä ei ole arvoja. Pahat arvot eivtä olekaan arvoja. Niinpä rikokseen sortuneella ihmisellä ei ole arvoja (= Arvotyhjiö). Todellisuudessa asia ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen, vaan ihmisillä on pehmeitä ja kovia arvoja. Näin ollen nämä arvotyhjiöt ovatkin koventuneita, vääristyneitä, yksipuolistuneita, liioiteltuja tai korostuneita arvoja. Rikokseen sortuneellakin ihmisellä on arvot; ne ovat vain varsin kovia arvoja; raha, valta jne. Rikokseen sortuneen henkilöän arvot ovat ehkä joskus olleet pehmeitä, kunnes surkeat sattumukset ja kolhiva elämä on katkeroittanut hänet muuttaen hänen arvojaan.
2. Arvojen löystyminen
Arvotyhjiötä voi nähdä myös siellä, missä toiset arvot saavat korostetun aseman. Absolutismilla ja fundamentalismilla tarkoitetaan filosofiassa jotain ehdotonta katsomusta, jonka kannattaminen voi saada hyvinkin kiihkomielisiä ja suvaitsemattomia piirteitä. Tällaisessa tilanteessa esim. jonkin uskonnon arvot nähdään niin tärkeinä, että muut uskonnon ulkopuoliset arvot “lakkaavat olemasta” (=Arvotyhjiö).
Toinen ääripää on nimeltään konformismi, jossa arvot löystyvät niin, ettei niitä suorastaan ole. Ihmisillä on vain hetkittäisiä arvoja, joista ei pidetä kiinni vaan aina mukaudutaan vallitseviin olosuhteisiin. Tässä käy helposti niin, että ihminen tekee niin paljon kompromisseja, että lopulta ollaan jo niin kaukana alunperin puolustetusta arvosta, ettei tuo arvo enää toteudu. Niinluodon mukaan tällainen menettely antaa tilaa myös peraatteettomalle opportunismille. Opportunismilla tarkoitetaan ihmisen pyrkimystä hyötyä tilanteesta eettisistä periaatteista välittämättä. Ihminen mukautuessaan vallitseviin olosuhteisiin unohtaa oman arvonsa ja niinpä h’än ei enää välitäkään eettisistä periaatteista vaan tilalle tulee oma etu ja hyöty.
3. Arvojen häviäminen
Kolmatta arvotyhjiötä edustavat moraalinen nihilismi, puritanismi ja utilitarismi, joita yhdistää eettisten arvojen puuttuminen ja häviäminen.
Moraalisen nihilismi on oikeastaan se todellinen arvojen puutostauti. Tässä mitään oikeaa ja väärää tai hyvää ja pahaa ei olekaan. Yhteiskunnassa olevia moraalisääntöjä ei nihilistin mukaan ole edes olemasssa. Tällöin on jo hyvin perusteltu apuhua arvotyhjiöstä.
Puritanismi liittyy olennaisesti velvollisuusetiikkaan. Tässä moraalisäännöt kohoavat itseisarvoiksi (esim. Raamatun kymmenen käskyä) ja niiden noudattaminen koetaan velvollisuudeksi. Sääntöjä noudatetaan keinoja kaihtamatta. Tässä helposti eettisesti hyvät teot ja sanat hälvenevät ja jäljelle jää vain sääntöjen tiukka noudattaminen, joka saa helposti fundamentaalisia piirteitä.
Utilitarismissa oma etu ja hyöty ovat moraalisäännöistä se tärkein sääntö. Teon arvo mitataan siitä saadun hyödyn mukaan. Tässäkin omaa etu tavoitellaa keinoja kaihtamatta ja seuraukset ovat samat kuin puritanismissakin. Etiikka, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, oikeudet ja hyveet ovat vain haitallisia häiriötekijöitä.
11 kommenttia:
Heissan! Mistä syystä laitat tohon 2. kohtaan että absolutismikin olis arvojen puuttumista? Kun eks se kohta oo vaan että arvojen löystyminen ja se absolutismi on siinä vaan esitetty vastakohtana? vaiko? Mitä jos kokeessa kysytään että onko absolutismi arvojen puutosta... mikä on oikein?
sama juttu tossa 3. kohdassa.. Mä nään sen taas niin että se puritasmi on pistetty siihen vastakohdaksi. Hyvin oot kyllä ne selittäny tossa =) Mitenköhän se mahtaa nyt mennä?? jos kysytään onko puritanismi arvojen puutosta?...hmm..
Absolutismista ja puritanismista:
Tekstissä sanotaan:
"Toisenlaisen näkökulman arvojen puuttumista koskevaan keskusteluun tarjoaa tilanne, jota voi kutsua arvojen löystymiseksi.
Vastakkaista ääripäätä, joka on
tyypillinen esimodernille yhtenäiskulttuurille, edustaa absolutismi tai fundamentalismi, hyvin tiukka sitoutuminen joihinkin itseisarvoihin (esim. uskonto, isänmaa),joiden puolustaminen voi saada kiihkoilevan, suvaitsemattoman ja väkivaltaisen muodon (uskonsodat, nationalismi). Toista ääripäätä edustaa tilanne, jossa yhteiskunnallisilla agenteilla ei ole mitään pysyviä arvopäämääriä tai itseisarvoja, vaan jokainen puolustaa hetkellisesti vaihtuvia intressejään valmiina kaupankäyntiin ja kompromis-
seihin: sosiaaliset päätöksentekotilanteet ratkaistaan katsomalla, ketkä ovat osapuolia, mitä intressejä heillä on, minkälaiset voimasuhteet
heidän välillään on - ja sitten päädytään tilannekohtaisen tasapainon mukaiseen ratkaisuun. Vaikka tällainen ”pragmaattinen” ajattelutapa voi näyttää demokraattisen suvaitsevalta, se antaa tilaa myös ryhdittömälle konformismille ja periaatteettomalle opportunismille."
Hyvä huomio, nimittäin tekstissä sanat ovat aseteltu niin, että asian voi helposti ymmärtää väärin. Luulen tietäväni mitä tarkoitat.
Kohta, jossa sanotaan että "Vastakkaisat ääripäätä joka tyypillinen..jne" ei tarkoita vastakkaisat ääripäätä arvojen löystymiselle vaan myöhemmin tulevalle tekstikohdalle "toista ääripäätä edustaa tilanne, jossa yhteiskunnallisilla..jne"
Näin ymmärrettynä ääripäitä ovat absolutismi ja konformismi, joissa molemmissa arvot löystyvät.
Myös se on huomioitava, että tässä koko kappaleessa, joka kantaa otsikkoa 'Arvojen puuttuminen', Niiniluoto käisttelee kolmea eri arvotyhjiötä siis kolmea eri tilannetta, jossa arvot ikään kuin puuttuvat. Sama koskee myös puritanismia. Tämäkin on arvojen puuttumista, sillä sekin kulkee saman otsikon alla: 'Arvojen puuttuminen'.
Arvojen puuttumista ovat siis kaikki seuraavat:
1. arvojen muuttuminen (sis.koveneminen, yksipuolistuminen, vääristyminen jne.)
2. arvojen löystyminen (sis. absolutismi ja konformismi)
3. arvojen häviäminen (sis. moraalinen nihilismi, puritanismi ja utilitarismi)
Toivottavasti tämä auttoi.. :)
Hei, pakko kommentoida, miten itse asian olen koko ajan ymmärtänyt, ja toivottavasti saada teidän mielipiteenne?
Minusta niiniluoto koko ajan korosti, että vaikka puhutaan "arvotyhjiöstä", siitä ei kuitenkaan ole kyse. Ja nämä kolme kohtaa olisivat ikään kuin vaihtoehtoja arvojen puuttumiselle. Eli kyse ei ole arvojen puuttumisesta, vaan näistä kolmesta kohdasta.
Itse ajattelin myös, että nämä kolme kohtaa ovat kokonaisuuksia, jotka käsittävät nämä ääripäät ja niiden välimuodot, esim. Arvojen löystyminen: opportunismi---absolutismi, fundamentalismi.
Itsekin vähän eksyin omiin ajatuksiini :)
Mitä mieltä olette?
Todella hyvä kommentti! Kiitos!
Minusta tässä tulee ymmärtää arvotyhjiöt juuri selittämälläsi tavalla eli olemattomina arvotyhjiöinä JA MYÖS varsinaisina arvotyhjiöinä.
Kun Niiniluoto toteaa, ettei arvotyhjiöitä ole, hän ottaa kantaa arvotyhjiöihin. Siis arvotyhjiöiden olemattomuus on Niiniluodon milipide. Eli jos kokeessa kysytään NIiniluodon mielipidettä, onko tässä yhteiskunnassa arvotyhjiöitä, vastaus on EI, mutta..
Yleinen vallalla oleva käsitys taas on, että on olemassa näitä arvotyhjiöitä eli ihmisillä ei olisi arvoja. Jos siis kokeessa kysytään onko yleisen käsityksen mukaan olemassa arvotyhjiöitä, vastaus on KYLLÄ.
totta kaikki! Hyvin perusteltu ja selitetty =) oon nyt vaan jumiutunut omaan ajatteluuni enkä pääse yli siitä että ne on siinä kuvaamassa vastakohtaa =)
Vastaisitte siis kysymykseen kuvaako fundamentalismi Niiniluodon mukaan arvotyhjiötä KYLLÄ?
Tuo kysymys olisi kyllä varsin vaikea ja vaatii hieman pyörittelyä..
Vastaako fundamentalismi Niiniluodon mukaan arvotyhjiötä?
a) kyllä
b) ei
Niinluodon mielestä siis arvotyhjiöitä ei tässä maailmassa ole: paatuneimmallakin ihmisellä on arvonsa, ne vain ovat vääristyneet, yksipuolistuneet jne.
Kuitenkin Niiniluoto esittelee YLEISIÄ käsityksiä arvotyhjiöistä, jotka eivät siis ole hänen OMIAAN. Yleisen käsityksen mukaan on olemassa arvotyhjiöitä, joista yhtä kuvaa hyvin fundamentalismi.
Yleisen käsityksen mukaan fundamentalismi on arvotyhjiö, fundamentalistisesti ajattelevalla ihmisellä ei yleisen käsityksen mukaan ole arvoja.
Niiniluto on kuitenkin eri mieltä. Hänen mukaansa fundamentalisteillakin on arvonsa. Ne ovat vain saaneet niin korostetun aseman, että ulkopuoliselta se näyttää siltä, että fundamentalistilla ei olisi arvoja.
Esim. uskonollinen fundamentalisti pitää kaikkea Raamatun / Koraanin (tms.) sanomaa arvokkaana, siis hänellä on uskonnollisia arvoja. Näin ollen fundamentalistillakin on Niiniluodon mukaan arvonsa (vaikka nuo arvot saisivatkin fundamentalismin toimimaan länsimaisen moraaliajattelun vastaisesti, mikä saa länsimaisen ihmisen helposti näkemään fundamentalismin arvotyhjiönä). Fundamentalismi ei siis ole arvotyhjiö Niiniluodon mukaan.
Vastaisin siis tähän kysymykseen että EI.
Puhuessassi yleisestä käsityksestä arvojen puuttumisesta viittaatko kappaleen ensimmäiseen lauseeseen: "Ensinnäkin voi todeta, että arvon käsitteeseen tavallisesti liitetään positiivinen väri arvokkaat asiat ovat hyviä myönteisessä mielessä. Tästä näkökulmasta maailmassa esiintyvä pahuus ja vääryys näyttävät olevan arvojen puutosta ihmisen kyvyttömyyttä arvostaa hyviä asioita."
Siinä mielessä fundamentalistien arvojen puolustaminen olisi pahaa, koska ihmiset näkevät vain vääryyden tai pahuuden eikä arvojen puolustamista. Arvojen löystyminen on siis fundamentalismin vastakohta, koska arvojen löystymisellä ei ole mitään pysyviä itseisarvoja toisin kuin fundamentalisteilla.
Mielestäni fundamentalismi ei ole Niiniluodon mukaan arvotyhjiö, vaan arvojen löystyminen on.
Ei, en viittaa. Tuo siteeraamasi kappale liittyy ensimmäiseen "arvotyhjiöön", arvojen kovenemiseen, yksipuolistumiseen jne. EI siis tuohon seuraavaan arvotyhjiöön, arvojen löystymiseen, johon kuuluu tuo fundamentalismi. Arvojen löystyminen on yläkäsite, jonka alakäsite on fundamentalismi.
Hmm.. sekoitinkohan tätä soppaa vain lisää..
Pääasia minusta on vain, että osaa kertoa, ettei Niiniluodon mielestä mitään arvotyhjiöitä olekaan, vaan yleiset käsitykset arvotyhjiöistä liityvätkin Niiniluodon mukaan arvojen kovenemiseen (kohta 1), arvojen löystymiseeen (kohta 2) ja eettisten arvojen häviämiseen (kohta 3).
Musta tää menee niin, että oikeesti siis varsinaista arvotyhjiöö ei oo...
Jos arvotyhjiö alkaa syntyä, se alkaa täyttyä. Vastareaktio tälle arvoista luopumiselle on fundamentalismi ja puritanismi.
Pysyvien arvojen puuttumista kuvaa tää:
"Yhteiskunnallisilla agenteilla ei ole mitään pysyviä arvopäämääriä tai itseisarvoja, vaan jokainen puolustaa hetkellisesti vaihtuvia intressejään..."
Sitten taas fundamentalismi on just sitä, että on pysyvät arvot, joista ei voi joustaa... vrt. naispappeudenvastustajat.
Saatat olla oikeassakin.. tätä asiaa voi toki monelta eri kantilta nähdä. Itse ajattelen sen edelleen niin kuin tuossa ylhäällä kommenteissani olen sen ymmärtänyt. Kokeen kannalta tärkeää (valitettavasti)on vain se, että osaa sanoa vain sen mitä tekstissä sanotaan. Todella pitkälle meneviä tulkintakysymyksiä kun ei voi esittää, sillä niistähän se soppa vasta syntyisi..
Sääli. Millä lailla tällanen ulkoaoppiminen kehittää opettajuutta?
Lähetä kommentti