Mitä konstruktivismi ei ole:
1. Konstruktivismi ei ole opetusmenetelmä.
2. Konstruktivismi ei ole kasvatuspsykologinen teoria. Kasvatuspsykologia tutkii mm. oppimisprosessin luonnetta tehden siitä teorioita.
3. Konstruktivismi ei pääsääntöisesti kuulu kognitiiviseen psykologiaan.
4. Konstruktivismi ei ole tieteellinen teoria, jonka avulla voitaisiin ennustaa ilmiöitä ja muodostaa testattavia hypoteeseja eli olettamuksia.
5. Konstruktivismin sovellutuksissa ei ole taustalla empiirisin menetelmin todistettua tieteellistä teoriaa.
6. Konstruktivismissa oppilaaseen ei siirretä tietoa (transmissio) kuten behaviorismissa.
7. Konstruktivismi ei ole yhtenäinen paradigma.
8. Konstruktvismin tietoteoreettinen perusta ei ole realismin mukainen. Realismin mukaan ihminen voi hankkia totuutta vastaavaa tietoa maailmasta
9. Konstruktivismin suomalaiset sovellutukset ei pääsääntöisesti kuulu deskriptiivuiseen didaktiikkaan, joka keskittyy lähinnä kuvailemaan opetustilannetta ja tekemään siitä teorioita.
Mitä konstrukstivismi on:
1. Konstruktivismi antaa ohjeita opetustilanteiden ja oppimisympäristön järjestämniseksi.
2. Konstruktivismi tekee opetus-oppimisprosessin luonteesta oletuksia ja on kasvatuspsykologian suhteelisen marginaalinen tutkimuskenttä. Huomattava osa kasvatuspsykologisesta tutkimuksesta voidaan leimata konstruktivistiseksi, johtuen konstruktivismin ja kasvatuspsykologian yhteisistä ajatuksista. Konstruktivismi on siis saanut vaikutteita kasvatuspsykologiasta.
3. Konstruktivistisia näkökulmia on esitetty kognitiivisessa kehityspsykologiassa ja konstuktivismi on saanut aineksia kognitiivisesta psykologiasta. Esim. kognittivessa psykologiassa ja konstruktivismissa oppiminen perustuu uuden tiedon rakentamiseen vanhaan tietoon, jo opittuun asiaan. Oppiminen voi perustua myös oppijan synnynäisiin valmiuksiin ja ihmisen tiedonkäsitykset ymmärretään myös rajoittuneena.
4. Konstruktivismi on paradigma eli tutkimusmalli, joka esittelee olennaisia ilmiöiden tekijöitä kuitenkaan selittämättä mitään tekijöiden suhteesta lopputulokseen.
5. Kostruktivismia sovelletaan käytäntöön väljästi. Esim. Hakkaraisen tutkivan oppimisen malli on yksi konstruktivismin suomalainen sovellus, joka voidaan nähdä ideologiana, jonka avulla koulutusjärjestelmää pyritään kehittämään. Lehto kuitenkin kritisoi suomalaisia kontruktivismin sovellutuksia siitä, etteivät ne ole otaneet tarpeeksi huomioon monia olennaisesti oputukseen ja oppimiseenvaikuttavia tekijöitä (oppialiden persoonallisuuserot, kognitiiviset kyvyt, motivaatio-orientaatiot sosioekonomiset taustat jne.) Nämä puutteet saattavat johtaa jopa huonoihin oppimistuloksiin ja näin ollen kontruktivismi ei Lehdon mukaan sovi ainoaksi ohjenuoraksi peruskoulun didaktiikkaan.
6. Oppilas on oppija, jossa tieto rakentuu vanhan tiedon päälle (transaktio), jossa oppilaan oma aktiivinen tiedonhaku on merkittävässä asemassa.
7. Konstruktivismi on useita eri suuntauksia sisältävä paradigma. Esim. kognitiivinen konstruktivismi (filosofinen näkökulma, Piaget, Kant), joka on kiinnostunut yksilöllisestä mentaalisesta oppimisprosessista ja sosiaalinen konstruktivismi (sosiologinen näkökulma, Vygotsky), joka on kiinnostunut oppimisesta yksilön ja yhteisön (esim. oppilaan ja opettajan) välisenä vuorovaikutusprosessina. Näkökulmat ovat siis aivan erilaiset, vaikka kummatkin kantavat konstruktivismin nimeä.
8. Konstruktivismin tietoteoreettinen perusta on paraikaa vasta muotoutumassa.
9. Kontrukstivismin suomalaiset sovellutukset luokitellaan kuuluvaksi normatiiviseen didaktiikkaan, joka pyrkii antamaan ohjeita opetustilanteiden ja oppimisympäristön järjestämiseen.
1. Konstruktivismi ei ole opetusmenetelmä.
2. Konstruktivismi ei ole kasvatuspsykologinen teoria. Kasvatuspsykologia tutkii mm. oppimisprosessin luonnetta tehden siitä teorioita.
3. Konstruktivismi ei pääsääntöisesti kuulu kognitiiviseen psykologiaan.
4. Konstruktivismi ei ole tieteellinen teoria, jonka avulla voitaisiin ennustaa ilmiöitä ja muodostaa testattavia hypoteeseja eli olettamuksia.
5. Konstruktivismin sovellutuksissa ei ole taustalla empiirisin menetelmin todistettua tieteellistä teoriaa.
6. Konstruktivismissa oppilaaseen ei siirretä tietoa (transmissio) kuten behaviorismissa.
7. Konstruktivismi ei ole yhtenäinen paradigma.
8. Konstruktvismin tietoteoreettinen perusta ei ole realismin mukainen. Realismin mukaan ihminen voi hankkia totuutta vastaavaa tietoa maailmasta
9. Konstruktivismin suomalaiset sovellutukset ei pääsääntöisesti kuulu deskriptiivuiseen didaktiikkaan, joka keskittyy lähinnä kuvailemaan opetustilannetta ja tekemään siitä teorioita.
Mitä konstrukstivismi on:
1. Konstruktivismi antaa ohjeita opetustilanteiden ja oppimisympäristön järjestämniseksi.
2. Konstruktivismi tekee opetus-oppimisprosessin luonteesta oletuksia ja on kasvatuspsykologian suhteelisen marginaalinen tutkimuskenttä. Huomattava osa kasvatuspsykologisesta tutkimuksesta voidaan leimata konstruktivistiseksi, johtuen konstruktivismin ja kasvatuspsykologian yhteisistä ajatuksista. Konstruktivismi on siis saanut vaikutteita kasvatuspsykologiasta.
3. Konstruktivistisia näkökulmia on esitetty kognitiivisessa kehityspsykologiassa ja konstuktivismi on saanut aineksia kognitiivisesta psykologiasta. Esim. kognittivessa psykologiassa ja konstruktivismissa oppiminen perustuu uuden tiedon rakentamiseen vanhaan tietoon, jo opittuun asiaan. Oppiminen voi perustua myös oppijan synnynäisiin valmiuksiin ja ihmisen tiedonkäsitykset ymmärretään myös rajoittuneena.
4. Konstruktivismi on paradigma eli tutkimusmalli, joka esittelee olennaisia ilmiöiden tekijöitä kuitenkaan selittämättä mitään tekijöiden suhteesta lopputulokseen.
5. Kostruktivismia sovelletaan käytäntöön väljästi. Esim. Hakkaraisen tutkivan oppimisen malli on yksi konstruktivismin suomalainen sovellus, joka voidaan nähdä ideologiana, jonka avulla koulutusjärjestelmää pyritään kehittämään. Lehto kuitenkin kritisoi suomalaisia kontruktivismin sovellutuksia siitä, etteivät ne ole otaneet tarpeeksi huomioon monia olennaisesti oputukseen ja oppimiseenvaikuttavia tekijöitä (oppialiden persoonallisuuserot, kognitiiviset kyvyt, motivaatio-orientaatiot sosioekonomiset taustat jne.) Nämä puutteet saattavat johtaa jopa huonoihin oppimistuloksiin ja näin ollen kontruktivismi ei Lehdon mukaan sovi ainoaksi ohjenuoraksi peruskoulun didaktiikkaan.
6. Oppilas on oppija, jossa tieto rakentuu vanhan tiedon päälle (transaktio), jossa oppilaan oma aktiivinen tiedonhaku on merkittävässä asemassa.
7. Konstruktivismi on useita eri suuntauksia sisältävä paradigma. Esim. kognitiivinen konstruktivismi (filosofinen näkökulma, Piaget, Kant), joka on kiinnostunut yksilöllisestä mentaalisesta oppimisprosessista ja sosiaalinen konstruktivismi (sosiologinen näkökulma, Vygotsky), joka on kiinnostunut oppimisesta yksilön ja yhteisön (esim. oppilaan ja opettajan) välisenä vuorovaikutusprosessina. Näkökulmat ovat siis aivan erilaiset, vaikka kummatkin kantavat konstruktivismin nimeä.
8. Konstruktivismin tietoteoreettinen perusta on paraikaa vasta muotoutumassa.
9. Kontrukstivismin suomalaiset sovellutukset luokitellaan kuuluvaksi normatiiviseen didaktiikkaan, joka pyrkii antamaan ohjeita opetustilanteiden ja oppimisympäristön järjestämiseen.
7 kommenttia:
Pyrin vielä täydentämään listaani sitä mukaan, kun saan luettua kontruktivismista lisää. Erityisesti tuo konstruktivismin tietoteoreettinen perusta minua kiinnostaa, kun Lehto ei siitä suostunut mitään kertomaan.
Hyvä läpiveto konstruktivismista, jonka sisältö ei kirjasta aukea selkoisesti. Toki se selitetään paradigman tavoin "konstruktivismi esittelee ilmiöitä mainitsematta mitään niiden välisistä suhteista ja/tai osuudesta lopputulokseen".
Konstrukstivistista ajatusmallia kehitetään, ja tärkeintä on ymmärtää sen suunta, mitä muutoksia se tulisi tekemään oppimisteoriassa.
Siitä vielä,että konstrukstivismista on melkeinpä mahdotonta saada selkeää tietoteoreettista vastausta. Jos lehto olisi tällaiseen vastausmalliin yhtynyt, hän olisi syyllitynyt löpertelyyn.
Konstruktivisti ei pohjaudu realistisiin eksakti, eli paikkaansapitäviin vastauksiin. Se tutkii ilmiöitä. Ja ainakin tässä yhteiskunnassa nämä ilmiöt muuttuvat ajan mukana. Oppimisteorioitakin on sovellettava muuttuvan ajan ilmiöiden mukaan.
Ahaa, kiitos.
Vielä lisää täydennystä tuohon kohtaan 8. Realismista (tieteenfilosofia) Wikipediassa:
"Realistit ovat taipuvaisia katsomaan, että se mitä uskomme tällä hetkellä on vain todellisuuden likiarvo, ja että jokainen uusi havainto vie meidät lähemmäksi todellisuuden ymmärtämistä."
Niinpä todellisuus onkin realisteille jokin ihmisellä hallussa olevasta tiedosta riippumaton tila, joka on totuus itse.
Hyvä huomio oli tuo ilmiö. Nykymaailman ilmiöt ovat hyvin kaukana totuudesta. Vai kuinka lähellä totuutta ovat esim. stereotypiat?
Johtopäätöksenä voisin vaikka sitten itse syyllistyä löpertelyyn ja todeta, että konstruktivimin tietoteoreettinen tausta ei ainakaan ole realismin mukainen.
Osallistun hieman mielenkiintoiseen keskusteluunne. Minun mielestä tärkeintä konstruktivismissa on se, miten se on muuttanut oppimiskäsitystä. Eli yksinkertaistettuna, oppiminen ei tapahdu yksinkertaisesti vain niin, että opettaja laittaa tiedon oppilaaseen, joka vastaanottaa sen. Se on lähtökohta, ja loppu on koulukohtaista! Mutta huomionarvoista on myös, niin kuin Lehtokin välillä kommentoi, että ei kaikki konstruktivismin ajatukset uusia ole, ne on vaan laitettu uuden, hienon otsikon alle.
Sitä itse asiassa tulin ihmettelemään, että miksi Lehto sanoo tarkastelevansa konstruktivismin Suomalaisia sovelluksia deskriptiivisinä didaktiikkoina, kun juuri mainitsi, että ne lukeutuvat normatiivisiin?
Tervetuloa vain! ;)
Ensimmäisenä on todettava, että itsellänikin on tuolla virheen tapainen kohdassa 9, joka kuuluu siis seuraavasti:
"9. Konstruktivismin suomalaiset sovellutukset ei pääsääntöisesti kuulu deskriptiiviseen didaktiikkaan, joka keskittyy lähinnä kuvailemaan opetustilannetta ja tekemään siitä teorioita.
...
9. Kontrukstivismin suomalaiset sovellutukset luokitellaan kuuluvaksi normatiiviseen didaktiikkaan, joka pyrkii antamaan ohjeita opetustilanteiden ja oppimisympäristön järjestämiseen."
Eli tässä kohtaa on todettava, että tietenkin nämä suomalaiset (ja varmaan monet muutkin) SOVELLUTUKSET kuuluvat normaatiiviseen didaktiikakaan, koska ne antavat suoria ohjeita opetustilanteiden järjestämiseksi siitä ohjeita siitä miten konstruktivismia tulis soveltaa käytäntöön.
Mutta kyllä tiedettä kuin tiedettä voi tarkastella deskriptiivisestikin. Eli tuosta s. 66 alkavsta kappaleesta eteenpäin Lehto ei pääasiassa anna mitään suoria ohjeita, miten konstruktivistista opetusta tulisi järjestää, vaan hän tyytyy vain kuvailemaan konstruktivismiin liityvä ilmiöitä sen enempää ottamatta kantaa siihen miten niitä tulisi soveltaa käytäntöön.
li normatiivisen didaktiik
Buahahahaaa!!! Kyllä nyt tuli ehkä paras kirjotusvirhe (joita nämä tekstini vilisevät):
"li normatiivisen didaktiik"
Mitään tuokin tarkoitti???!!! :D
Lähetä kommentti