Tervetuloa blogiini!

Kiitos kaikille lukijoilleni ja VAKAVA-hanketta ja Samalta viivalta 2 -teosta koskevaan keskuteluun osallistuneille. Keskustelu jatkuu täällä ja olette tervetulleita jakamaan kokemuksianne. Kommentoida saa edelleen vapaasti. Paljon onnea alkukesän ja loppukevään koitoksiin kaikille tasapuolisesti!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Paras lukutekniikka

Paras lukutekniikka? Mikähän se sellainen on? Luonnollisesti jokaiselle on oma paras lukutekniikkansa, niinpä itse esittelen tässä omani. Tässä se on:

1. silmäily
2. syventyminen
3. muistelu
4. kertaus

Silmäilyn aikana luen otsikot, lihavoinnit jne. Usein myös "sorrun" jo lukemaan ko. kappaleen läpi kokonaan - kuitenkin pintapuolisesti. Kaikkea ei tarvitse vielä ymmärtää. Kunhan nyt on hajulla, että mistä tässä lähinnä nyt puhutaan.

Syventymisen vaihe onkin sitten se raivostuttavin vaihe. Sitä yrittää ymmärtää ihan kaiken ja sitten tuskastuu, kun en ymmärräkään. Täytyy kuitenkin muistaa, että aivotkin tarvitsevat sen lepohetken. Usein hyvin nukutun yön jälkeen ryhtyessäni pohtimaan samaa kysymystä - kas kummaa - kun se ratkeaakin. Niin myönnetään, joskus tämä syventymisen vaihe saattaa minulla kestää parikin päivää riippuen käytettävissä olevasta ajasta. (Piru, kun tuolla töissäkin on tuhlattava aikaa niin vietävästi. Saisi se raha kasvaa puissa.) Syventymisen aikana siis teen muistiinpanoja ja alleviivauksia kirjan sivuille (ja toivon, ettei kirjastotätit huomaa). Mindmäppiäkin paperille olen joskus kokeillut, mutta niistä tulee aina niin sekavia, että melkein aina päädyn kirjoittamaan koneelle muistiinpanoja, joita sitten täydennän koko oppimisprosessin ajana. Tärkeää tässä vaiheessa on kuitenkin se aktiivinen ote materiaaliin. Flegmaattisen lueskelun voi unohtaa ja nyt on tartuttava toimeen! Esitän kysymyksiä itselleni, yhdistelen aiemmin opittuja tietoja ja haalin lisää tietoa aiheesta muualta. Loppujen lopuksi se aika jonka käytän itse materiaalin konkreettiseen lukemiseen on sanoisin melkeinpä vain 35 %, ellei vähemmänkin.

Kolmannessa vaiheessa eli muistelemisessa sitten testataan oliko äskeisestä vaiheesta mitään hyötyä. Pölisen siis ääneen kotini seinille, jukkapalmulleni ja suihkun kumiankalleni kaiken minkä opin. Ajatus saa lentää ja tekstiä alkaa tulla, kun sitä vähän herättelee. Sama se mitä puhuu, kunhan puhuu siitä mitä materiaalissa oli. Kun joku kohta kaipaa täydennystä, kurkkaan sen kohdan kirjasta ja sitten saa kirja taas pamahtaa kiinni. Seuraavalla kerralla muistankin jo senkin kohdan.

Neljäs vaihe - kuuluisa opintojen äiti, ystävämme kertaus - onkin samalla myös se 25. vaihe. Eli tätä kannattaa toistaa niin kauan kunnes pääsykokeet ovat ohitse. Tässä vaiheessa kannattaa myös puhua ääneen, mutta myös tuottaa kirjallista tekstiä. Minulla tämä tarkoittaa yleensä esseetä. Pitkiä, laajoja ja jäsenneltyjä tekstejä, joissa kulminoituu kaikki oppimani, ihan joka ikistä detaljeeta myöten. Niitä tekstejä on sitten hyvä ottaa mukaan vielä viime hetken luettavaksi bussiin matkalle kokeeseen. Itse asiassa mitä lähemmäs koetta tullaan sitä vähemmän luen itse varsinaista pääsykoemateriaalia. Nämä esseet muodostuvat siinä vaiheesa tärkeimmiksi tiedonlähteiksi ja kertausmateriaaleiksi. Niissähän asiat ovat esitettynä juuri sillä tavalla, mikä on minulle se paras tapa ymmärtää asiat.

Minkälaisia ovat teidän parhaat lukutekniikkanne?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensinnäkin kiitos kovasti Johanna blogitus-urakastasi.

Tehokkain -tai ainakin käyttämäni- lukutekniikkani on suunnilleen seuraavanlainen:

Vaihe 1: Silmäily, "skimming"-tekniikka: Luen vain otsikot, väliotsikot ja ensimmäiset ja viimeiset lauseet. Luon myös mielikuvia siitä, mitä kussakin ehkä kerrotaan.

Vaihe 2: Luen koko kirjan ajatuksella, mutta en tartu mihinkään erityisesti tai jää kiinni. Alleviivaan oudot termit.

Vaihe 3: Selvitän termit itselleni.

Vaihe 4: Luen muistiinpanoja tehden. Tarkistan termit termilistoista ja painan niitä mieleeni.

Vaihe 5: Teen tarkemmat muistiinpanot, "pilkunviilausmuistiinpanot", joissa on nimiä, tiettyjen ihmisten mielipiteet sun muut. Samalla teen mind-mapeja ja luen ensimmäiset muistiinpanoni uudestaan. Teen oikein/väärin/abcd-kysymyksiä artikkelista itselleni.

Vaihe 6: Tulen jokaisen artikkelin muistiinpanojen jälkeen koneelle, tsekkaan blogisi ja muiden blogit ja luen muiden ajatuksia artikkelista. Teen monivalinnat, jos niitä on.

Vaihe 7: Luen omat muistiinpanoni (molemmat) ja mind-mapit myöhemmin kertauksena ja vastaan omiin kysymyksiini.

Johanna Koskimies kirjoitti...

Hmm.. kuulostaa hyvältä. Tuotakin voisi kokeilla.

Koin juuri ahaa-elämyksen, joka on pakko päästä jakamaan muiden kanssa!!

Tällainen oman lukutekniikan jäsentäminen on metakognition käyttämistä, eikö olekin? Siis, jos Iskalaa ja Hurmetta käy uskominen, kuulun juuri näihin ihmisiin, jotka osaavat hyödyntää metakognitiota. Ja vieläpä ironisempaa on, että nyt jaan metakognitiivista osaamistani vieläpä teknologisessa oppimisympäristössä :D

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon tätä sun loistavaa blogia lueskellu nyt useampana päivänä ja en malta olla kysymättä että miten ihmeessä sulle tulee mieleen tuollaisia esimerkkikysymyksiä ja vieläpä hyviä sellaisia?

Mä oon niitä koittanu miettiä mutta viime vuoden jälkeen mulla on sellanen olo, että ajatteli kysymyksen miten päin tahansa, ne osaavat sen muodostaa tavalla joka ei ole mielessä käynytkään.

Olin viime vuonna valmistautunut erittäin hyvin ja oikeasti se pääsykoe sai minut tuntemaan itseni ihan onnettomaksi...

Tänä vuonna olen koettanut keskittyä pikkujuttuihin kun tuntui että koko viime vuoden koe oli niitä täynnä, mutta olen ehkä sitten enemmän kokonaiskuva-ihmisiä, sillä pikkutarkkojen asioiden muistaminen on mielestäni erittäin vaikeaa ellei niitä saa yhdistettyä suurempiin kokonaisuuksiin.

Olen jotenkin menettänyt luottamukseni koko luokanopettajakoulutuksen hakumenettelyyn. Mielestäni se suosii juuri niitä nörttejä joilla on suurinpiirtein 24/7 aikaa lukea ja opetella kirja rivi riviltä ulkoa, eikä niitä, joilla sitten on käytännön kokemusta ja sitä taitoa.

Itse olen selkeästi enemmän taito-ihminen. Ei sillä että olisin laiska tai tyhmä, olen kuitenkin saanut esim. kasvatustieteiden approsta arvosanaksi kiitettävän.

En tiedä onko tämä vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni valintakoe otti ison harppauksen taaksepäin tällä Vakava-muutoksella. Itselläni on muutamia ystäviä jotka ovat heti lukion jälkeen päässeet OKL-lään ja alle vuoden jälkeen sanoneet ettei se ollutkaan heidän juttunsa. Pikkuisen sitten meikäläistä harmittaa kun olen vuosia tehnyt opetusalan töitä ja varsin hyvin tiedän millaisia todellisia ongelmia opettajan työssä on. Ja silti sitä haluan enemmän kuin mitään muuta...

Johanna Koskimies kirjoitti...

Hmm.. Minusta kuulostaa siltä, että sinulla olisi tänä vuonna ERITTÄIN HYVÄT mahdollisuudet päästä OKL:ään. Olisi sulaa hulluutta jättää huomioimatta työkokemuksesi ja jo suoritetut opinnot.

Mutta siihen minä en kyllä usko,
että olisit vain taitoihmisiä. Enkä usko, että itsekään tarkoitat tuota. :) Voiko ihmisiä edes jakaa mustavalkoisesti taito- ja teoriaihmisiin? Jo se, että olet saanut kiitettävän kasvatustieteiden approsta kertoo minusta paljon sinun erinomaisista akateemisista opiskelutaidoista. :)

On totta, että tällainen monivalintoihin perustuva koe kyllä on hieman arvelluttava, kun monivalinnat ovat kuitenkin paljon pikkutarkempia kuin essee-kysymykset. Mutta täytyy sanoa, etten itse ainakaan ole aloittanut artikkelien opiskelua tutkijoista, teorioiden nimistä, mutta-lauseista yms. Ennen kuin pikkutarkat asiat voi todella hallita, on minusta hallittava kokonaisuudet. Siis loppujen lopuksi monivalinnoissakin testataankin kokonaisuuksien ja pikkutarkkojen asioiden hallintaa. Viime vuoden kokeessa oli myös joitain tiedon soveltamista vaativia tehtäviä.

On myös tosiasia, että harvalla on aikaa lukea joka päivä. Ajalla toki on merkitystä, mutta on myös ajan käytön tehokkuudellakin ja oikealla opiskeluteknikalla on väliä... Ja jos nyt oikein mietitään opettajien jos keiden tulisi hallita mitä tehokkaimmat opiskelutekniikat, kun he niitä opettavat myös muille! ;)

Varmaan ei täydellistä valintamenetelmää olekaan. Koko opettajakoulutus on myös kasvattanut suosiotaan valtavasti, niinpä sisäänpääsy on huomattavasti haastavampaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Muistan aina, kun ala-asteen opettajani kertoi, että opettajaksi ryhtyminen oli hänen viimeinen vaihtoehtonsa työuralleen. Suosiosta on kuitenkin paljon hyötyä. Uskon, että ne ketkä alalle valikoituvat ja sieltä valmistuvat (siis ystäväsi, jotka keskeyttivät vuoden jälkeen eivät nyt kuulu tähän..) ovat varmasti kovatasoista porukkaa ja se, jos mikä tietää tämän alan muutosta.

Että jos todella haluat OKL:ään, haet niin kauan kunnes pääset! :) Voihan olla ettet joudu odottamaan kuin kesäkuun loppuun asti..