Tässä on eriteltynä joitakin Alijoen artikkelista ja rivien välistä löytyviä plussia ja miinuksia integroiduista opetusjärjestelyistä. Listaa saa vapaasti täydentää kommentoimalla.
Plussat:
Vertaistuki on yksi tärkeä integraation hyvä puoli. Tämä korostuu erityisesti esiopetusryhmissä. Alle kouluikäiset oppivat paljon ottamalla mallia toisiltaan. Esim. sisaruksista nuorimmainen oppii usein toisia sisaruksiaan nopeammin “isojen lasten leikkeihin” yksinkertaisesti sillä, että hän näkee isosiskon leikkivän isojen lasten leikkejä. Vertaistuella on siis merkittävä yhteys erityistä tukea tarvitevan lapsen oppimiseen.
Integraatio ehkäisee erityistä tukea tarvitsevien lasten syrjäytymistä. Lapselle kehittyy käsitys itsestä osana yhteiskuntaa, kun hän saa toimia normaalissa luokassa ja kokea yhdenvertaisuuden tunteita yleisopetusryhmässä. Lapsen itsetunto kasvaa tällaisten kokemusten myötä ja hän on luottavaisempi yhteiskunnan muita jäseniä kohtaan.
Erityistä tukea tarvitsevat lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja yhteistyökyky kehittyy molempien lasten osalta integroiduissa ryhmissä. Usein erityistä tuke tarvitsevat lapset ovat vähemmän vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa kuin tavanomaisesti kehittyneet lapset. Siksi integroidussa ryhmässä erityistä tukea tarvitsevan lapsen on helpompi ottaa kontaktia toisiin lapsiin, kun muut ovat jo valmiiksi sosiaalisesti aktiivisempia kuin segregoidussa ryhmässä olevat lapset.
Erityistä tukea tarvitseva luokkatoveri opettaa tavanomaisesti kehittyneitä lapsia arvostamaan erilaisuutta ja suhtautumaan vammaisuuteen neutraalimmin.
Miinukset:
Erityistä tukea tarvitseva lapsi saattaa vaikeuttaa koko ryhmän toimintaa. Erityisesti sosiaalis-emotionaalisesti häiriintyntyt tai tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä lapsi saatttaa herkästi lietsoa häiriköivän käytöksen muihin oppilaisiin.
Vertaistukikaan ei aina riitä. Monesti sosiaalis-emotionaalisestihäiriintynyt lapsi ei välttämättä hyödy muiden lasten vertaistuesta, vaan tarvitsee aikuisen konkreettia apua käyttäytymiseensä.
Integraatiossa on myös leimaamisen makua. Kun lapsi ei sopeudu integroituun yleisopetusryhmään, hän joutuu usein opettajien ja jopa muiden oppilaiden silmätikuksi ja hänet usein leimataan häiriköksi. Tällaisilla lapsilla on suuri vaara joutua oikeiksi heittopusseiksi, joita kukaan ei huoli luokkaansa.
Kyseenalaista on myös se, mikä on normaalisti kehittyneen lapsen asema esiopetuksen integroidussa erityisryhmässä. Tällaisessa ryhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta, joista korkeintaan 5 lapsella saa olla erityisen tuen tarve. On varsin oikeutettua kysyä, onko tällainen luokkajärjetely oikeudenmukainen normaalisti kehittyneille lapsille. Tuleeko heistä tällaisessa opetusjärjetelyssä ikään kuin “opetusvälineitä”? Heihin luulisi kohdistuvan paineita käyttäyttyä hyvin ja olla hyvänä käytöksen esimerkkinä erityistä tukea tarvitsevlle lapsille, erityisesti käyttäytymis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville lapsille. Millä lailla tällainen järjestely on normaalisti kehittyneen lapsen kannalta paras mahdollinen, jos tällainen integroitu 12 oppilaan erityisryhmä on kuitenkin alunperin perustettu vastaamaan erityisoppilaiden tarpeisiin?
Plussat:
Vertaistuki on yksi tärkeä integraation hyvä puoli. Tämä korostuu erityisesti esiopetusryhmissä. Alle kouluikäiset oppivat paljon ottamalla mallia toisiltaan. Esim. sisaruksista nuorimmainen oppii usein toisia sisaruksiaan nopeammin “isojen lasten leikkeihin” yksinkertaisesti sillä, että hän näkee isosiskon leikkivän isojen lasten leikkejä. Vertaistuella on siis merkittävä yhteys erityistä tukea tarvitevan lapsen oppimiseen.
Integraatio ehkäisee erityistä tukea tarvitsevien lasten syrjäytymistä. Lapselle kehittyy käsitys itsestä osana yhteiskuntaa, kun hän saa toimia normaalissa luokassa ja kokea yhdenvertaisuuden tunteita yleisopetusryhmässä. Lapsen itsetunto kasvaa tällaisten kokemusten myötä ja hän on luottavaisempi yhteiskunnan muita jäseniä kohtaan.
Erityistä tukea tarvitsevat lapset oppivat sosiaalisia taitoja ja yhteistyökyky kehittyy molempien lasten osalta integroiduissa ryhmissä. Usein erityistä tuke tarvitsevat lapset ovat vähemmän vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa kuin tavanomaisesti kehittyneet lapset. Siksi integroidussa ryhmässä erityistä tukea tarvitsevan lapsen on helpompi ottaa kontaktia toisiin lapsiin, kun muut ovat jo valmiiksi sosiaalisesti aktiivisempia kuin segregoidussa ryhmässä olevat lapset.
Erityistä tukea tarvitseva luokkatoveri opettaa tavanomaisesti kehittyneitä lapsia arvostamaan erilaisuutta ja suhtautumaan vammaisuuteen neutraalimmin.
Miinukset:
Erityistä tukea tarvitseva lapsi saattaa vaikeuttaa koko ryhmän toimintaa. Erityisesti sosiaalis-emotionaalisesti häiriintyntyt tai tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä lapsi saatttaa herkästi lietsoa häiriköivän käytöksen muihin oppilaisiin.
Vertaistukikaan ei aina riitä. Monesti sosiaalis-emotionaalisestihäiriintynyt lapsi ei välttämättä hyödy muiden lasten vertaistuesta, vaan tarvitsee aikuisen konkreettia apua käyttäytymiseensä.
Integraatiossa on myös leimaamisen makua. Kun lapsi ei sopeudu integroituun yleisopetusryhmään, hän joutuu usein opettajien ja jopa muiden oppilaiden silmätikuksi ja hänet usein leimataan häiriköksi. Tällaisilla lapsilla on suuri vaara joutua oikeiksi heittopusseiksi, joita kukaan ei huoli luokkaansa.
Kyseenalaista on myös se, mikä on normaalisti kehittyneen lapsen asema esiopetuksen integroidussa erityisryhmässä. Tällaisessa ryhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta, joista korkeintaan 5 lapsella saa olla erityisen tuen tarve. On varsin oikeutettua kysyä, onko tällainen luokkajärjetely oikeudenmukainen normaalisti kehittyneille lapsille. Tuleeko heistä tällaisessa opetusjärjetelyssä ikään kuin “opetusvälineitä”? Heihin luulisi kohdistuvan paineita käyttäyttyä hyvin ja olla hyvänä käytöksen esimerkkinä erityistä tukea tarvitsevlle lapsille, erityisesti käyttäytymis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville lapsille. Millä lailla tällainen järjestely on normaalisti kehittyneen lapsen kannalta paras mahdollinen, jos tällainen integroitu 12 oppilaan erityisryhmä on kuitenkin alunperin perustettu vastaamaan erityisoppilaiden tarpeisiin?
4 kommenttia:
Noihin plussiin voisi mahdollisesti lisätä vielä LTO-opettajien myönteisen suhtautumisen integraatioon, ja miinuuksiin luokan- tai LTopettajien erityispedagogisen koulutuksen riittämättömyyden toteuttaa integraatiota.
Blogisi on mahtava ! :) kivaa vappua.
Ymmärsinkö oikein, että integroitu erityisryhmässä vain korkeintaan 5 lasta on erityistä tukea tarvitsevia ja loput aivan "normaaleja" lapsia?
Integroidussa erityisrhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta, joista max. 5 erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa. Joukossa siis myös "tavallisia" lapsia.
Ja nämä 5 erityisen hoidon ja kasvatuksen tarpeessa olevat lapset saattavat kaikki omaa aivan erilasen kehityshäiriön tai vamman.
Onko tämä teidän mielestänne hyvä vai huono asia?
Mielestäni sillä ei ole väliä lasten keskuudessa, mutta opettajille se lisää yhä enemmän haasteita.
Lähetä kommentti