Tervetuloa blogiini!

Kiitos kaikille lukijoilleni ja VAKAVA-hanketta ja Samalta viivalta 2 -teosta koskevaan keskuteluun osallistuneille. Keskustelu jatkuu täällä ja olette tervetulleita jakamaan kokemuksianne. Kommentoida saa edelleen vapaasti. Paljon onnea alkukesän ja loppukevään koitoksiin kaikille tasapuolisesti!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2008

Länsimaisen moraaliajattelun perinteitä

Pihlström tarjoaa artikkelinsa perusteesiin – moraalisen palkkion ja rangaistuksen suhteesta moraaliseen toimintaan – myös historiallisen näkökulman. Kuinka moraalista on “oikein toimiminen”, jos toiminnan motiivina on palkkio? Onko tuo toiminta silloin täysin vilpitöntä ja hyveellistä? Näihin kysymyksiin ovat länsimaisessa moraaliajattelussa vastanneet ainakin Sokrates, Wittgenstein, stoalaisuus ja Winch edellisiä mukaillen.

Sokrates näki maan lakien noudattamisen velvollisuutena ja moraalisesti oikeana toimintana. Kun hänelle sitten epäoikeudenmukaisin perustein langetettiin kuolemantuomio, Sokrates mielummin kärsi tuomionsa kuin pakenisi. Pakeneminenhan olisi merkinnyt hänelle moraalista palkkiota – oman hengen pelastuimista – ja Sokrates uskoi toimivansa moraalisesti oikein noudattaessaan maansa lakeja ja kärsiessään oman kuolemantuomionsa. Sokrateen mukaan siis palkkio ei oikeuta epämoraaliseen toimintaan.

Wittgensteinin mukaan on elettävä nykyhetkessä. Moraalisesti aito ihminen ei toivo tai pelkää mitään tulevaisuudelta. Näin ollen ei ole edes olemassa mitään moraalista palkkiota ja rangaistusta, jotka olisivat teon seurauksia. Sen sijaan on kyllä olemassa palkkio ja rangaistus, jotka tapahtuvat nykyhetkessä, siis moraalisen toiminnan ‘sisällä’. Wittgensteinin mukaan moraalisesti oikein toimiva ihminen saa palkkionsa, esim. hyvän mielen siis oikean toiminnan tekemisessä. Se tapa, jolla me perinteisessä mielessä ymmärrämme palkkiot ja rangaistukset, tarkoittikin Wittgensteinille aidosti moraalisen teon ulkopuolisia asioita. Tällaiset palkkiot hän lajitteli kuuluvan maailman tosiseikkoihin liittyviin arvoihin. Wittgensteinin mukaan on siis moraalisesti oikein toimia hyvin ja odottaa siitä palkkiota vain jos palkkio sisältyy moraaliseen toimintaan. Tällaisen palkkion hän taasen uskoi kuuluvan ehdottoman eettisiin arvoihin.

Stoalaisen etiikan mukaan taasen ihmisen piti päästä eroon vääristä tunteista esim. vihasta, intohimosta, pelosta jne. Ulkopuolelta tulevat asiat piti nähdä vain yhdentekevinä, koska ne eivät oleet hyvää eivätkä pahaa. Siksi ihmisen ei tullut suhtautua tällaisiin ulkopuolisiin “ärsykkeisiin” tunteilla, koska muuten hän kärsisi vain tuskaa. Tällainen “tunteeton” toiminta oli stoalaisten mielestä moraalisesti oikeata toimintaa ja palkkioksi siitä saa mielenrauhan. Nyt siis kysymme, onko moraalisesti oikein suhtautua välinpitämättömästi vaikkapa oman puolison kuolemaan, jos siitä saa palkkioksi mielenrauhan, eikä kärsi surua ja tuskaa?

Winch
on myös jatkanut tätä stoalaista ja Wittgensteinilaista perinnettä. Hänen mukaansa hyville ihmisislle sattuu hyviä asioita. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksioikoinen. Ihmisestä ihmisen tekee hänen moraalinsa. Vaikka ihmiselle tapahtusi vaikka mitä pahaa ja siitä huolimatta ihminen pystyisi säilyttämään oman moraalinsa ja hyvyytensä, on hän ikään kuin vahingoittumaton. Niin kauan kuin moraali säilyy vahingoittumattomana, on ihminen itsekin vahingoittumaton. Ihmisyydessä hienointa onkin sitoutuminen moraaliin. Tässä palkkiona on siis moraalin säilyminen, jossa on siis viime kädessä kyse ihmisyyden säilyttämisestä. Jos siis ihminen ei toiminnassaan pysty säilyttämäänm hyveellisyyttä, häntä ei voi enää pitää inhimillisenä olentona. Tämä on siis se rangaistus. Tämän mukaan ihminen ei siis koskaan lankeutuisi synteihin. Voimmekin siis perustellusti kysyä, kuinka moraalisesti oikein on väittää, että aikuinen hyvä ihminen, joka kaikessa inhimillisyydesään varmasti jossain vaiheesa elämäänsä lankeaa toimimaan itsekkäistä syistä, ei olisikaan enää ihminen? Eikö ihmisyyttä juuri ole ihmisen syntisyys?

3 kommenttia:

sanni kirjoitti...

Eikö winch jakanut myös nimenomaan sokratelaista perinnettä ajatellessaan sokrateen tavoin: "nothing can harm a good man" ennemmin kuin stoalaista tai wittgensteinilaista perinnettä?

ps. kiitos tuhannesti näistä sivuistasi, monta asiaa on 'loksahtanut kohdalleen' sinä jos kuka ansaitset päästä OKL:n :)

Johanna Koskimies kirjoitti...

Winch jatkaa ilmeisestinoita kaikkia. Sillä hänhän on viimeisenä jatkanut tuota perinnettä. Ensin Sokrates, sitten stoalaiset, sitten Wittgenstein ja sitten Winch on koonnut nämä kaikki yhteen...

Ps. Voi, kiitos paljon kannustuksesta. Tsemppiä sinnekin vielä. Huh, ensi viikolla tämä on ohi. Sitten kesä voi alkaa! Jihuu!

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä sannin kanssa!! Sinun jos jonkun kuuluu päästä okl:n!!! Kiitos paljon, löysin sivusi vasta tänään, mutta nyt viime hetkellä palasia loksahtelee.. Olet aivan mieletön!!! :)