Moraalin vääristymät nyky-yhteiskunnassa

Pihlström ulottaa pohdintansa kasvatusfilosofian ja moraalikastuksen ulkopuolelle koskemaan koko nyky-yhteiskuntaa, jonka hän väittää olevan eettisesti fragmentoitunut. Sitä, mitä tämä eettinen fragmentoitumien konkreettisesti tarkoittaa, voidaan selittää Heikki Kirjavaisen elämänmuodollisella akrasialla. Toimintamme motiivit ja perusteet eivät enää kohtaa ja eettisesti hyvät arvomme ovat sekoittuneet oman edun, taloudellisen hyödyn yms. kanssa. Vaikka erotamme oikean väärästä, emme näytä sitä toiminnasamme. Syitä tähän moraalittomaan elämänmuotoomme on lukuisia: kaupallinen media, liike-elämä ja tekniikka, globaali markkinatalous jne. ovat varmasti ainakin kiihdyttäneet yhteiskuntamme eettistä pirstaloitumista. Pihlström myös herjaa nyky-ihmistä kuin paraskin deontologi: Ihminen on kykenemätön ymmärtämään moraalista velvollisuutta: sitä, että oikein toimiminen on velvollisuus, jota tulee noudattaa ilman, että oikeille teoille odotetan mitään seurauksia.

Pihlström näkee ainakin kolme erilaista tapaa, miten moraalin käsite vääristyy nyky-yhteiskunnassa. Näitä tilanteita ovat lain ja moraalin sekoittuminen (1), naiivi moraalisen palkkion ja rangaistuksen liioittelu (2) sekä kykenemättömyys erottaa moraali moralismista (3).

Pihlström väittää perustelusti, ettei moraali aina noudata lakia (1) ja antaa tästä hyvän esimerkin; Nürnbergin oikeudenkäynnit. Kun natsit vihdoinkin joutuivat raastupaan toisen maailmansodan jälkeen, väittivät he puolustuksekseen toimineensa vain vallitsevien lakien mukaisesti. Mutta tekeekö pelkkä lakien noudattaminen natsien ilmiselvistä ihmisoikeuksien loukkauksista moraalisesti oikeita tekoja?

Hannah Arendtin tapaan Pihlström toteaa, ettei ole olemassa mitään “pahuuden akselia” (vaikka G. W. Bush niin yrittää kovasti tälle maailmalle uskotella). Moraalinen pahuus saattaa olla vain jotain arkisen banaalia, eikä siinä tarvitse olla ulkonaisesti mitään demonista, jotta sitä voisi meissä ihmisissä ilmetä. Maailman mustavalkoinen jaottelu hyvän ja pahan puoliin tai naiivi palkkion ja rangaistuksen liioittelu (2) on hyvin tyypillistä saduille, mutta todellisessa elämässä sellainen on suorastaan huolestuttavaa.

Moraalin erottamien moralismista (3) onkin sitten vaikeaa. Moralismilla tarkoitetaan näkemystä, joka tukee tiukkaa ja rajoittunutta moraalia. Usein moralismiin sortuva henkilö ei osaa asettua toisen asemaan ja nähdä vastapuolen kantaa millään lailla oikeana ja tuomitsee tämän välittömästi. Otetaan esimerkiksi tehokuus ja luovuus. Erään yliopiston lausuntoluonnoksessa ehdotettiin kouluuntuloiän alentamista vuodella – siksi, että jokainen saisi yhden tehokkaan lisävuoden työelämää varten! Samalla, kun juhlapuheissa luovuuden nimiin, käytännön toimet edistävät luovuuden tappamista, sokeaa alistumista tehokkuusvaatimuksiin (ks. Uusikylä, 1961).